Linja-autolla

Olemme matkanneet nyt jokaisen etappimme bussilla. Täälläpäin busseissa pyörii elokuvia, karaokekappaleita tai muita ohjelmia televisiosta äänten kanssa, joten siinä ainakin puuhaa matkan ajaksi. (On tosin huonompi kuntoisempiakin busseja) Lisäksi meillä on ollut jotain pientä naposteltavaa aina mukana, pienet torkutkin ehtii ottaa. Kun astut bussiasemalle joku tulee heti kysymään mihin olet menossa ja ohjaa oikealle lippuluukulle. Hän odottaa lipun oston ajan ja ohjaa tai usein johdattaa laiturille mistä bussi lähtee. Lipunmyyjä tarkastaa liput bussin sisällä ja yleensä (paremmissa busseissa) saa vielä jotain pientä naposteltavaa ja vettä. Lipunmyyjä huutaa pysäkin nimiä ja yleensä vielä viittoo kun pitää jäädä pois. Palvelu siis pelaa.
Otimme siis seuraavaksi bussin Nakhon Sawaniin, bussimatka kesti 7 tuntia, siinä ajassa tvstä ehti tulla 3 elokuvaa thaiksi, joten matka taittui niitä ja maisemia katsellessa.


Hotellissamme oli pyykinpesukone, joten pistimme koneellisen pyykkiä pyörimään. (Koneellinen 30baht) Mutta mihin saadaan ne kuivumaan? Ennen kuin ehdimme edes kysyä, meille ilmoitettiin että siivoojat vievät kuivaustelineen huoneeseemme. Noniin, puhtaita vaatteita, melkein luksusta. Vaatteet pestymämme lähdimme kävelylle. Kävelimme läheisen järven/ lammen ympäri.. Lammessa oli valtavasti kaloja, jotka tulivat joukoittain puun varjoon viilentelemään. Kävelyllämme huomasimme myös kutsuvan ison keltaisen M-kirjaimen taivaanrannassa, joten suuntasimme pyhiinvaelluksemme tätä kohti. Loppupeleissä BIG Mac ateria ei sitten kuitenkaan ollut niin hyvä, kuin olisi odottanut. Lisäksi ruuan jälkeen oli turvonnut olo, mitä harvemmin paikallisen ruuan jälkeen on.

Kävelyllämme löysimme myös japanilaistuotteiden kirpputorin, josta T löysi laatikollisen japanilaisia 8-raita kasetteja. Repussa ei nyt valitettavasti vaan ole tilaa kyseisille aarteille. Myös paikalliset korjaamopajat ja niiden aarteet tulivat T:lle tutuiksi.  Mm 70- lukuisen Honda minitrailin ( Monkey) omistajan kanssa löytyi heti yhteinen kieli, vaikka yhteisiä sanoja ei ollut käytettävissä.

 

Phitsanulokkiin päästessämme otimme hotellin jossa oli uima-allas jotta pääsimme pulikoimaan ja nauttimaan auringosta ihan altailla. Hotellimme oli valtavan iso, ehkä joskus kukoistanut ja virrannut asiakkaita, nyt jo tosin vähän päässyt näkemään aikaa ja asiakaskatoa.

Phitsanulokista suuntasimme Lampangiin...

Eläimellistä menoa

Lähdimme siis bussilla Nakhon Ratchasimaan. Päätimme käydä siellä eläinpuistossa, koska olimme lukeneet että kyseisessä puistossa eläimet voivat hyvin, toisin kuin suurimmassa osassa eläinpuistoja täällä päin. Katsoimme että eläinpuiston yhteydessä on vesipuisto, sinnekin siis lilluttelemaan. Noh, K katsoi karttaa että juu tuossa lukee water park, ja tuk tuk vei meidät sinne. Katselimme ympärillemme että ei tämä nyt ihan siltä näytä miltä pitäisi, kuski viittoi vain että tuollapäin se on. Kävelimme hetken matkaa ja tajusimme että juu olihan se vesipuisto, mutta luonnon oma sellainen.. Mihis tästä sitten? Lähdimme käppäilemään "vesipuistosta" pois päin ja tajusimme että meillä ei ole mitään hajua missä olemme ja karttakin on huono. Päätimme etsiä paikan missä toimii wifi. Sellainen löytyikin yllättävän äkkiä, läheisestä parturista, siinä me sitten surffailimme samalla  kun joku oli parturoitavana. Selvisi että eläinpuistoon oli n.20km matkaa, saimme tuk tukin viitottua tieltä ja eikun huristelemaan.

Eläinpuiston pääsymaksu oli 150bahtia yhdeltä. Puisto oli tosi laajalla alueella, joten vuokrasimme polkupyörät, niillä oli kiva viilettää eläimeltä toiselle. Näimme kaikenlaisia eläimiä. Apinoita, norsuja, kirahveja, seeproja, (ne ovat tosi upean näköisiä, kuinka voikaan olla tuollainen turkki!) lintuja mm. flamingoja. Leijonia,tiikerin, kameleita ja peuroja vaelsi ympäri puistoa ihan itsekseen.
Puistosta jäi todellakin hyvä fiilis, kaikilla eläimillä oli tilaa ja niistä näytettiin huolehdittavan. Sitten tuli vesipuiston vuoro, noh pelkkiä lapsiperheitähän siellä näkyi, mutta menimme siitä huolimatta uimaan virtaavaan jokeen.. hetken aikaa siinä lilluttuamme uimavalvoja vihelsi pilliin ja sanoi meille että uimalakit päähän. Aih, totesimme ja nousimme altaasta. Päätimme että emme hommaa tämän takia lakkeja. Menimme kuivattelemaan nurmikolle ja huomasimme että kappas siellähän oli kaikilla lakit päässä. Ne olivat vain mustat ettemme erottaneet niitä mustista hiuksista joita täällä on kaikilla.

Maaseudulla

13.10 vuokrasimme lähiravintolasta skootterin (100cc puoliautomaattinen honda wawe). Hintaa vuokraukselle kertyi 200bahtia/päivä. Huristelimme sillä ympäri kylää, ja kävimme mm. Paikallisten suosimassa uimapaikassa, jossa oli puhtaan turkoosia lähdevettä.
Jatkoimme vuokrausta myös seuraavalle päivälle, jolloin lähdimme Khao Yain luonnonpuistoon heti aamusta. Puiston sisäänkäynti oli majapaikastamme n. 5km päässä. Heti sisäänkäynnin luota alkoi tiheän sademetsän peittämien kukkuloiden värittämä henkeäsalpaava maisema. Tie kiemurteli näille kukkuloille välillä uskomattoman jyrkästi nousten. Skootterimme joutui kovalle koetukselle vuorille noustessamme. Pääsimme kuitenkin visitor centeriin asti, joka on n. 14km sisäänpääsyportilta. Visitor centeriltä lähti pieni kävelypolku, joka kesti n. Tunnin. Polun varrella oli viidakkoa, ja pieni vesiputous. Vesiputouksen alaosasta kivikoiden välistä löytyi mielenkiintoisia kaloja, sekä pieniä taskurapuja. Tämän polun jälkeen suuntasimme skootterimme keulan kohti suurempaa vesiputousta. Putous sijaitsee n. 10km visitor centeristä. Matkalla näimme peuroja, sekä gibboni-apinoita. Lisäksi maisemat olivat erittäin hienot, ja tie mukavan mutkikasta. Skootterimme voimavarat ja puiston 60km nopeusrajoitus huomioon ottaen matkaa pystyi tekemään vauhdikkaan tuntuisesti. Vesiputous oli korkea ja aikas hieno. T innostui käymään lähes putoksen alla olevalla kivellä. Putouksen aiheuttama vesisumu kasteli hänet läpikotaisin. Putoukselta kävimme omatoimikieroksella viidakossa. Polku luikerteli syvälle viidakkoon, ja ainoat ihmiset joita tapasimme olivat vastaantulevia opastettuja ryhmiä. Polun varrelta löytyi jos jonkinmoista kasvia, ja hyönteistä. Lisäksi sammakoita ja pieniä liskoja näkyi. Kuljettuamme polkua hetken aikaa, vastaan tuli kyltti: varokaa krokotiiliä. Emme tosin kyseistä veijaria nähneet, mutta tästä hetken päästä käännyimme K:n pyynnöstä takaisin. Päivä oli kaikinpuolin ikimuistoinen, ja illalla nukutti hyvin ( tosin K:ta vaivasivat olemattomat hyönteiset yölläkin :).




Majailimme kolme yötä bungalowi- kylässä, jossa ei ollut lisäksemme muita asukkaita. Eikä koko kylässä (kylän nimi Mu Si ) ollut muita ulkomaalaisia kuin me. Aamiainen kuului hintaan, saimme valita listasta mitä halusimme syödä ja se tuotiin valmiiksi pöytään. Ehkä järkevämpää toimia tällä tapaa kuin että aamiaista olisi pöydät täynnä vain meitä varten. Bungalowien omistajat asuivat itse samassa pihassa koko perheen voimin, mummo ja pappakin touhusivat pihassa. Yöllä kuului vain erilaisten sirkkojen yms sirkutusta (johon jo viimeisenä yönä kerkesi tottua) Aamulla heräsimme kukon lauluun, kyllä ihan kirjaimellisesti. Yksi torakka tuli suihkussa vastaan ja terassillamme gekko söi perhosen. Ilmeisesti perus meininkiä näin maalla. Bungalowien pitäjä oli tosi mukava ja puhui erittäin hyvin englantia, lähtiessämme hän heitti meidät "kaupunkiin" (n.20km) kun meni itse samalla kirjastoon ja muille asioille. Täällä otimme hotellin ja seuraavana päivänä lähdimme bussilla Nakhon ratchasimaan..

T. T & K

Ps. Olishan ne kuvat superkivoja, mutta niiden laittaminen taas tosi hidasta..

One (four) night in Bangkok

Bangkok, huh! Ihmisvilskettä, liikennevilskettä, kaikkea muuta vilskettä ja sitähän riitti! Lämpötila oli n. 28 astetta (pilvistä) ja ilma erittäin kosteaa. Hotellimme Amora Neoluxe sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien (metro ja skytrain) päässä joka paikasta. Skytrain on juna joka kulkee teiden yläpuolella, näin se pääsee kätevästi liikkumaan ruuhkasta huolimatta.(Jota on joka päivä koko päivän) Kuljimme kyseisellä junalla paljon, esim kuuden pysäkin matka maksoi yhdeltä 42bahtia. (40baht=1€).

Vierailimme ensimmäisenä päivänä (tai siis toisena, sillä ensimmäinen iltapäivä meni toipuessa jet lagista) Grand Palacessa joka on kuninkaallinen palatsialue. Alue kätkee sisäänsä Thaimaan pyhimmän temppelin Wat Phra Kaewin, jossa sijaitsee Smaragdibuddha. Buddha oli kylläkin jokseenkin pieni. Temppelialue oli täynnä kultaa  kimallusta ja mosaiikista tehtyjä pintoja. Pääsymaksu 500bahtia pöyristytti päätä, mutta oli sen arvoinen.

Temppelikierroksen jälkeen otimme venetaksin (40baht /hlö) ja suuntasimme Chinatowniin, eivoi muuta sanoa kun HUH, HUH! Erilaisia kojuja oli jokalähtöön ja PALJON! Kiertelimme hetken aikaa ja ahdistuneisuus alkoi jo iskeä, joten T:n oli pakko pysähtyä Singhalle. Tästä jatkoimme matkaa tuktukilla ja kyyti oli melkoisen hurjaa.

Lauantai-aamuna lähdimme Chatuchak viikonloppumarkkinoille, jotka ovat maailman suurimmat. Alue on 14 hehtaaria, ja voi vain kuvitella paljonko siihen mahtuu kojuja ja tavaraa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa ahdistavuuteen asti. Aamupäivä meni heittämällä, niin paljon oli kaikkea katseltavaa.

Tämän jälkeen lähdimme bts junalla kohti baiyoke hotellia, joka on thaimaan korkein rakennus. Kaikkineen menee maailman top 4 korkeimmat hotellit- kategoriaan myös. Juna-asemalta kävelimme hetken. Paikalle ei ollut vaikea suunnistaa, kun käveli vain korkeinta rakennusta kohti. Itse kohteessa otimme hissin korkeuksiin. Ensimmäinen hissi vei 74. Kerrokseen, jonka jälkeen piti vaihtaa hissiä päästäkseen 84. Kerrokseen saakka. Näköala oli melko huimaava. Myös olutta oli tarjolla kello viiden jälkeen, kun paikallinen kuppila korkeuksissa avautui.

Täältä lähdimme kotihotellia kohti, tuktuk kyydin ja erinomaisten intialaistyyppisten kasvisnyyttien jälkeen. Lähellä kotihotellia otimme vielä maittavat ruoka-annokset pienestä paikallisesta ravintolasta. Lisäksi tutustuimme baarityttöihin soi cowboy- alueella ( pelasimme jackpot-peliä).

Seuraava päivä sujui khao-san roadilla piipahtaessa. Söimme hyvin ja edullisesti ( kahdelta ateria 85 bahtia). Iltasella polskuttelimme hotellimme katto-uima-altaalla.

Nyt tätä kirjoitettaessa olemme pienessä kylässä bangkokista pari sataa km koilliseen. Kylän nimi: Mu Si, asukkaita hiukan enemmän kuin petäjävedellä. Lämmintä on ja sirkat sirittävät. Tulimme bussilla bangkokin pohjoiselta bussi asemalta. Huomenna saattaa olla että vuokraamme skootterin ja lähdemme tutkiskelemaan lähimaisemia....

T & K

Ps. Kuvien lisääminen ei vain onnistu.. johtuneeko hitaasta yhteydestä vaiko osaamattomuudesta.. selvitellään ratkaisua tähän ongelmaan..

Perillä

Nyt sitä oltaisiin perillä. Matka kesti kotiovelta hotellille 28 tuntia. Eli lähdettiin kotoota taksilla linja-autoasemalle puoli kolme tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Bussi oli puoli 6 Helsinki-Vantaalla. Rinkat ruumaan ja turvatarkastukseen. Lento lähti 7.15, ja kyllä muuten jännitti. Lento Osloon kesti vähän reilu tunnin ja siellähän kello on tunnin vähemmän kuin suomessa.
Sitten seuraavat 6 tuntia odottelimme lähtöä Bangokkiin (halvan lennon etuja) Kyllä meinas se odottelu jo käydä rankaksi. Hengailimme ja kävimme ravintolassa syömässä 500kr edestä.
Vihdoin lentomme lähti kohti Bangokkia. Lentokoneessa oli jokaiselle oma tv josta sai katsoa sarjoja, elokuvia ja kuunnella musiikkia. Meille kuului myös kaksi ateriaa, lounas joka tarjoiltiin heti (onneksi olimme kuitenkin hetki sitten käyty syömässä) ja aamulla aamupala. Ruoka oli lentokonetasoiseksi mielestämme hyvää. Poisluettuna mun laktoositon kuiva aamupalaleipä jonka sisällä oli sieniä ja yksi tomaatinpala.



Lennolla väsytti hirmuisesti, eihän siellä pystynyt juuri nukkua ja kun ottaa huomioon sen että olimme heränneet edellisenä yönä kello 2.. tai eihän silloinkaan juuri saanut kotona unta kun jännitys ja aikainen herätys häiritsivät.
Lento 10 tuntia tuntui siis tosi pitkältä.
Yhtäkkiä keskellä yötä lentokoneen hätäpoistumisvalo meidän käytävällä alkoi vilkkua ja piipittää. Heräsimme tähän ja pelästyin että nyt suunnilleen tiputaan. Siihen paikalle sitten tuli pari lentoemäntää ihmettelemään tilannetta joka olikin saanut alkunsa wc:n toimintahäiriön vuoksi. Ja tilanne oli ohi, pitäähän sitä nyt vähän saada matkustajille ihokarvat pystyyn.

Vihdoin olimme Bangkokin lentokentällä, joka on iso! Passin ja maahantulo kaavakkeen tarkastuksessa meni pitkään. Ihmisiä tuli samaan aikaan aika paljon.
Ulkona oli 27 astetta lämmintä ja pilvistä, hiostavaa. Otimme taksin tai siis luulimme että voimme ottaa minkä tahansa taksin, mutta kuski käännytti meidät takaisin lippuautomaattiin mistä saimme taksin jonotus numeron. Tällä numerolla menimme taksin luokse, tuntui täysin turhalta tälläinen järjestely kun takseja oli niin paljon vapaana.

Taksikyyti olikin aika hurjaa, vasemmanpuoleinen liikenne ja ei oikeastaan liikennesääntöjä, vaan tullaan sieltä mistä halutaan. Kysyimme yhdissä liikennevaloissa että onko nyt jokin ruuhka-aika. Kuulemma ei, vain tavallinen torstai aamu. Kuski sai hirveästi hupia siitä kun menimme moottoritien kautta ja siitä olisi pitänyt maksaa erikseen, mutta pääsimmekin sivutietä tämän maksupisteen ohi. Kuski jaksoi naureskella tälle pitkään, kun oli niin ovela.

Vihdoin pääsimme hotellille ja eikun suoraan päikkäreille, nukuimme 4 tunnin unet, kävimme suihkussa ja nyt lähdemme katsomaan paikallista menoa.

Kuulemisiin

K & T