Khao lak

Khao lak, tuo surullisen kuuluisa lomakohde. Katastrofista ei näy oikeastaan jälkeäkään. Usealla tiellä tosin on tsunami evacution route merkkejä, jotka ohjaavat pois päin rannalta.. Kävimme katsomassa poliisilaivaa joka oli jätettty sille paikalle, jonka aalto oli kuljettanut n. kilometrin päähän rannasta. Mm. tämän ja kylttien näkeminen veti hiljaiseksi.

Yhtenä päivänä lähdimme kävellen metsästämään kirjakauppaa jonka T oli katsonut netistä. Päästyämme perille kuulimme ettei kyseistä kauppaa ole ollut enää puoleentoista vuoteen. T vähän pettyi, kirjat rupesi olemaan taas luettu. Olemmekin käyttäneet matkan aikana paljon used book shoppeja tai T hieman enemmän kuin K...
Jatkoimme matkaa rannan kautta takaisin hostellille. Yhtäkkiä rantaan tuli joki joka katkaisi rannan. Paikalliset olivat keksineet turisteille rahastuskeinon. Lossi, matka oli huimat 5m ja hinta 20bahtia.(50senttiä)  Joen yli olisi päässyt kahlaamalla, mutta vaatteet olisivat olleet kainaloihin asti märät.

 Jäimme ennen jokea olevaan ravintolaan syömään ja ruuan jälkeen nautimme auringosta samassa paikassa olleissa aurinkotuoleissa. Seurasimme huvittuneina ihmisiä miten he reagoivat ylitykseen ja lossiin. (Joki tuli kaikille rannalla kävelijöille yhtälailla yllätyksenä) jotkut maksoivat mukisematta ja jotkut kastelivat vaatteensa että pääsivät yli, joku yritti myös kiertoreittiä.
Kun lähdimme jatkamaan matkaa oli tullut juuri sopivasti laskuveden aika. Lossi ei edes pystynyt kulkemaan ja meillä kastui jalat vain sääriin asti. Vaikka mitäpä kastuminen olisi rannalla haitannut..

Takaisin Thaimaaseen

Vastahan me oltiin viikko sitten lentokoneessa ja nyt taas. Nyt lennettiin Pulang penangista (Malesia) Surat thaniin (Thaimaa). Päädyimme lentämiseen sillä maitse olisimme saaneet olla Thaimaassa 15 päivää (lentäen saa olla 30pv) Eikä se olisi riittänyt kotiinpaluuseen asti.(lentohan meillä on kotiin Bangkokista) Lento lähti 9 aamulla ja kentällä piti olla se pari tuntia aikaisemmin. Ensin ajattelimme mennä kentälle taksilla, mutta kuullessamme sen hinnan n.50-60rm (12.5-15€), päätimme mennä bussilla joka maksoi yhteensä 5,40rm. Ensimmäinen bussi kentälle lähti 5.30. Olimme bussiasemalla hieman aikaisemmin. Aseman penkit olivat täynnä nukkuvia ihmisiä. Hetken kuluttua asemalle saapui mies joka jakoi varmaankinhyvää hyvyyttään nukkuvien viereen ilmeisesti jonkun pienen ruokapaketin tms.. näillä ihmisillä ei ole kotia ja joutuvat nukkumaan kovalla penkillä.. taas ajatuksia herättävää..
Lensimme ensin Penangista Kuala lumpuriin jossa oli kahden tunnin odotus. Jo pelkästään Air asian terminaali oli iso. Päästessämme Surat thaniin, passintarkastuksessa yllättäen kesti aikaa, taas otettiin kasvokuva ja piti täyttää maahantulokaavake. Tuntui malesian vapaampaan menoon jo tottuneena hiukan erilaiselta. Ostimme lentokentältä liput bussiin ja veneeseen joka vei meidät Ko Pha nganiin. Laiva oli rahtilaivan tyyppinen, vähän tuli mieleen vanha Silja line. Laivamatka kesti 2,5 tuntia ja kyyti oli onneksi tasaista. (K:lla se edellinen laivamatka vielä tuoreessa muistisssa)
päästessämme saarelle vettä tuli ja kunnolla. Laiturilta ei ollut pitkä matka hostellille joten sateesta huolimatta kävelimme.
Huoneemme ovelta oli n. 50m mereen.

Saarella vietimme kunnolla rantalomaa, rannalle kun oli niin helppo ja nopea mennä. Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin (150baht/päivä) ja lähdimme ajelemaan ympäri saarta.

 Skootteri oli upouusi, ajettuja kilometrejä oli 13. Sillä pitikin varoa ettei tule naarmuja yms, tai tulee meille kalliiksi. Vettä sateli pitkin päivää. Löysimme Haad mae rannan josta pääsi hiekkakannasta pitkin toiselle saarelle. Vettä kannaksella oli reisiin tai nilkkoihin, vähän vaihdellen.

Ajelimme saaren toiselle puolelle jossa oli jyrkkiä ylämäkiä. Yhdenkin mäen jyrkkyys oli 20%, hyvin uusi skootteri vei ylös asti.

Saarella törmäsimme markkinoilla sattumalta ranskalaisiin kaveruksiin jotka olivat samaan aikaan kanssamme farmilla. Yllättävä jälleennäkeminen vähän yli kuukauden jälkeen oli mukavaa!
Siirryimme saarelta takaisin mantereelle kohteena Khao lak. Bussimatka yllättäen kesti kauemmin mitä oli tarkoitus ja turhalta odottamiselta ei vältytty, perille kuitenkin taas päästiin.

George town

Kuala lumpurista jatkoimme matkaa bussilla pulau penangin Georgetowniin. Lippuja ostaessamme olimme ensin väärällä bussiasemalla, onneksi Malesialaiset ovat sen verran ystävällisiä että neuvoivat meidät toiselle asemalle. Sinne oli erittäin helppo mennä sky trainilla. Bussilipun ostaminenkin sujui vaivatta.
 Päästyämme perille bussiasema oli kuitenkin tavanomaisesti kaukana sieltä mihin olimme menossa. Päätimme ottaa taksin. Normaalisti taksilla menee matkaan n. 20 min, nyt meni vähän reilu puoli tuntia. Kysyimme kaapuihin pukeutuneelta kuskiltamme onko tämä normaali perjantai ruuhka. Ei kuulemma ollut. Malesialaisilla on nyt vuosittainen loma (kuin meidän kesäloma). Loma on joulukuun alusta loppuun. Tammikuussa alkaa uusi lukukausi. Miksiköhän meillä vaihtuu lukukausi keskellä vuotta? Eli kaikki Malesialaiset suuntaavat mm juuri Pulang penangiin. T kysyi taksikuskilta, miksi?, -"no miksi te tulette tänne, samasta syystä. Lomailemaan, syömään, pitämään hauskaa".

Georgetown on mukava paikka. Sieltä löytyy Little indiaa, Chinatownia, luonnonpuistoa ja kasvitieteellinen puutarha.. näissä me kävimme. Luonnonpuistossa kävimme ihmettelemässä viidakkoa, sekä mm. Valtavia varaaneja, joista yksi pelästytti meidät lähtiessään pakoon suoraan jalkojen juuresta. Kasvitieteellinen puutarha oli valtava, ja sisälsi erilaisten kasvien lisäksi myös eläinkunnan edustajia. Erilaiset apinat, ja liskot olivat hyvin edustettuina.

Piipahdimme myös lelumuseossa, jossa oli kaikenmaailman hienoja vanhoja leluja.

 Georgetown on erittäin viihtyisä kaupunki, ja sen kaduilta löytyy palkattujen taiteilijoiden tekemiä katutaideteoksia, joita voi käydä kiertelemässä. Myös erilaisia mielenkiintoisia pikkuputiikkeja oli paljon. Kaikkiaan vietimme kaupungissa viisi yötä.

Halusimme lähteä Malesiasta, sillä olimme nähneet mielestämme sitä tarpeeksi. Päätökseen vaikutti paljon myös hintataso joka oli kaakkois-Aasian kalleinta. Suuntasimme siis takaisin Thaimaahan.

Malesiaan

Olimme varanneet jo n. viikkoa aiemmin lennon kambodzan siem reapista Kuala lumpuriin. Lähtöpäivä siis koitti ja hostellilta oli lähtö kuudelta aamulla. Olimme varanneet tuktukin respasta valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta on sitten kyyti valmiina. Mutta yllättävää tuktukia ei näkynyt kuudelta eikä vähän yli. Onneksi kulman takana oli seuraava odottelemassa.. Kambodzassa ei voi luottaa että kyyti lähtisi ilmoitettuna aikana jos sitä edes on ilmoitettu, saati tuleeko kyyti koskaan..
Lentokenttä oli aika pieni ja vasta avannut ovensa päivälle. Ajattelimme että syömme aamiaisen siellä kun odotellessa on aikaa, mutta saimme tyytyä vähän rupuseen patonkiin ja hodariin. Emme tajunneet ostaa ennen kentälle tuloa evästä, eikä kentällä ollut minkäännäköistä kiskaa, sillä tax freen hinnat olivat erittäin huikeat..
Lento kesti 2 tuntia ja se meni mukavasti, koneessa oli paljon tyhjää tilaa, joten penkkeihin sai vähän levittäytyä.
Kuola lumpurin keskusta oli n. Tunnin ajomatkan päässä lentokentästä joten otimme bussin sinne. Ennen bussiin menoa käväisimme kuitenkin subissa, T otti täytteeksi meren elävät. Eipä Suomesta saa..

Näimme ensimmäiset jouluhömpötykset ( jopa suuremmassa mittakaavassa kuin suomessa) valtavan kokoisessa ostoskeskuksessa. (Onneksi ei tarvitse tänä vuonna hömpötellä).

 Luulimme ostoskeskusta isoksi mutta löysimme seuraavan, vaatimattomat 10 kerrosta sisähuvipuistoineen ym.. ostoskeskuksen alakerrasta löytyi ruokapaikka. Kortille ladattiin haluamansa summa rahaa ja valittiin lukuisista vaihtoehdoista mistä halusi ruokaa. Ruoka maksettiin kyseiseen ravintolaan tuolla kortilla. Eli monta ravintolaa saman katon alla. T sai kanakebabbinsa ja K perus riisiannoksen.

Kävimme Petronas kaksoistornien alapuolella. Päätimme että emme maksa sievoista summaa että pääsisimme näkemään sieltä avautuvat upeat maisemat. Olimmehan jo käyneet bangkokissa suht samanlaisessa paikassa.

Tornien toiselta puolelta löytyi aquarium jossa vierailimme.
Aquariumissa kuljimme noin sata metristä tunnelia pitkin joka meni altaan sisällä.  Oli hienon näköistä kun hait ja muut kalat uivat yläpuolellamme.

Tuntui hassulta nähdä lajeja joita olimme nähneet sukellellessamme.

 Kuala lumpur on iso, mutta jollakin tapaa ei niin säväyttävä kaupunki kuin esim. Bangkok. Liikkuminen metrolla/ skytrainilla erittäin helppoa ja halpaa. Lisäksi muutama mielenkiintoinen divari/ kirjakauppa, mistä voi tehdä löytöjä. Tosin näiden divareiden hintataso oli lähestulkoon vastaava kuin Suomessa. Ihmiset tuntuvat olevan ystävällisiä, ja muutenkin asiat tuntuvat toimivan. Kambodzhan jälkeen malesia tuntui kotoisalta ja tutulta. On kaupunkibusseja, asvalttitietä, nopeusrajoituskylttejä, autoja enemmän kuin skoottereita, siistit kadut. Lisäksi lehmät ja koirat kadulla loistivat poissaolollaan. Kuitenkin kaikkien näiden puute alkoi jo tuntumaan Laosin, Vietnamin ja Kambodzhan aikana normaalilta.

Mietimme pitkään, mikä olisi seuraava kohde, mutta lopulta päätimme lähteä Penangin saarelle pohjois malesiaan. Siitä enemmän seuraavassa.

Angkor wat

Lähdimme sihanoukvillestä yöbussilla kohti Siem reappia. Odottelimme matkatoimiston edessä että kyytimme saapuisi hakemaan meidät bussiasemalle. Joku mies siinä kyseli meidän lippuja ja näytettiin. Sitten T rupesi katsomaan lippua tarkemmin, siinä oli lähtöaika 02.00pm. T meni näyttämään lippua miehelle että eikö tässä pitäisi olla 08.00pm, mies heilautti käden otsalleen "äsh". Soitti äkkiä jonnekin, onneksi huomasitte nyt, bussissa oli vielä 2 paikkaa vapaana. Jos T ei olisi huomannut väärää lähtöaikaa, emme olisi päässeet sinä iltana lähtemään vaan vasta seuraavana päivänä. Kambodzassa juuri tälläistä..

Bussi oli ns. Hotel bus, elikkäs siinä oli omat makuuosastot jokaista kahta matkustajaa kohden. Ihan mukava tapa matkustaa, vaikkakin tie Siem reappiin oli uskomattoman kuoppainen hiekkatie.

Saavuimme perille aamulla, ja ensimmäisen päivän hengailimme kaupunkia katsellen. Toisena päivänä varasimme Tuktukin käyttöömme kokopäiväksi, ja lähdimme katselemaan temppeleitä heti aamusella.
Ensimmäinen temppeli oli ta phrom, joka on osittain sortunut, ja osittain isojen puiden valtaama. Temppeli oli erittäin vaikuttava ilmestys, ja viidakon läsnäolo oli käsinkosketeltavaa. Seuraavaksi menimme angkor thomin alueelle valtavien porttien läpi.

Alue käsittää vanhan muureilla ympäröidyn kaupunkialueen, jossa sijaitsee useita temppeleitä. Jäimme kyydistä bayon nimisen temppelin juurella. Kyseessä on paikka, joka on tunnettu hymyilevistä Buddhan kuvista, jotka koristavat pylväitä. Paikassa oli myös mahdollista kokeilla, miltä alkuperäiset portaat temppelin erääseen torniin tuntuivat. Aika jyrkäthän nuo olivat, ja mikäli torni olisi ollut paljonkin korkeampi, olisi jäänyt kiipeämättä.

Temppelissä oli paljolti porukkaa ( eräskin selfiekepeistään, ja kovaäänisistä tunkeilevista ryhmistään tunnettu  kansa oli hyvin edustettuna). Temppelin laitamilla parveili apinalauma ( en tarkoita edellisessä mainittuja), jotka hengailivat turisteilta vietyjen eväiden parissa. Eräskin apinaäiti kuritti pienokaistaan kovin ottein, josta seurasi valtava itku ja poru, liekkö ollut tuhmana.  Tämän jälkeen näimme vielä muutaman temppelin, ja sitten pääsimme syömään.

Ruuan jälkeen menimme katsomaan angkor watia. Kyseessä on valtava kompleksi, joka koristaa mm. Kambodzhan lippua, sekä paikallisen angkor oluen etikettiä. Kaikkinensa erittäin vaikuttava näky. Uskomattomat seinäkaiverrukset koristavat kiviseiniä, ja mahtipontiset tornit kohoavat taivaisiin.

Tämän nähtyämme lähdimme huristelemaan takaisin kaupunkia kohti. Toki olemme aina nopeita katsoessamme nähtävyyksiä, mutta silti tuntuu uskomattomalta, kuinka joku saa näillä temppeleillä kulumaan useita päiviä. Meille riitti n. Kuusi tuntia. Varmasti jotain jäi näkemättä, mutta mielestämme näimme tarpeeksi. Ehkä päivän kuumuus ja tukaluus osaltaan vaikuttivat tähän päätökseen.

Seuraavaksi lähdimmekin jo valmistautumaan Malesian lentoa varten.

Saarella

Kohti Koh rong samloemia! Slow boattimme lähti yhdeksältä aamulla saarta kohti. Otimme laivan joka tekee päiväretkiä, ja siinä tarjotaan aamiainen ja lounas. Laiva pysähtyy Koh rongille lounaalle ja sen jälkeen snorklailemaan. Pysähdyimme lounaalle ja taas pääsimme ihmettelemään sitä kun ihmiset eivät jaksa odottaa omaa vuoroaan, vaan ruokajonossa täytyy etuilla..  saarella jäi myös hetki hengailuaikaa ja sai nauttia hienoista maisemista. Matka jatkui ja tuli meidän saaremme vuoro, normaalisti laiva ei pysähdy tälle laiturille mihin me jäimme, mutta he jättivät meidät kiltisti kuitenkin pois. Eli emme ehtineet snorklata tällä kertaa..
Tämä saaren osa oli suht pieni, toisella puolella oli paikalliset ja toisella turistit. Majataloja oli n. 10, ravintoloita vähemmän. Eipä ollut siis vaikea valita missä syö..
Iltapäivästä kävimme katselemassa rantaa ja uimassa. Illalla menimme big moon nimiseen ravintolaan syömään, nimi ei ollut vahingossa keksitty. Sinä iltana oli täysikuu ja voi kuinka hieno se olikaan heijastuessaan mereen pilvettömältä taivaalta.
Yöllä ukkosti, salamoi ja satoi, eksoottista olla bambumajassa melkein viidakossa tuolla säällä.
Aamulla lähdimme viettämään rantapäivää, ajattelimme kävellä rantaa pitkin seuraavalle rannalle, johon oli n kilometrin matka. Yllätykseksemme vesi oli noussut yön aikana niin paljon että kohta jossa olimme edellisenä päivänä kävelleet oli nyt veden peitossa. Emme siis päässeet koko matkaa hiekkaa pitkin , vaan meidän piti kävellä myös viidakon reunalla. Perille päästessämme rannalla oli yksi ravintola/ vastaanotto ja bungaloweja. Asettauduimme laiturille, otimme kirjat käteen ja nautimme lämmöstä ja maisemista.

Kävimme myös sukeltelemassa ja näimme kaloja,  merisiilejä, merimakkaroita ja meritähden.

Ranta oli uskomattoman roskainen, aluksi voisi luulla että joku on heittänyt rannalla ollessaan sen täyteen roskia. Mutta näinhän ei ole, vaan roskat huuhtoutuvat merestä. Kaikkea mahdollista löytyi, mutta kaikista eniten oli muovipulloja joita ei täällä kierrätetä.
Illalla kävimme erittäin hyvässä ravintolassa syömässä ja istuimme samaan pöytään kahden hollantilaisen, serbialaisen ja latvialaisen kanssa.
Päätimme lähteä seuraavana aamuna slow boatilla kohti sihanoukvilleä. Yöllä oli ollut taas myrsky ja vesi tulvi tielle asti. Kukaan ei tiennyt kumpaan laituriin (kahdesta) vene saapuisi. Kukaan ei myöskään tiennyt tarkkaa aikaa, mutta kuulemma n. 8-9 aikoihin. Menimme 9 aikoihin toiselle laitureista, jossa oli muutama muukin odottelemassa. Laiva saapui 10 aikoihin ja oli sen takia myöhässä koska merellä oli niin kova tuuli. Kyllähän sen aalloistakin huomasi.. noh, hyppäsimme veneeseen olimmehan ostaneet meno-paluu lipun. Vene oli aika pieni ja keikkui aalloissa aivan holtittomasti. K:ta alkoi pelottaa ja samalla tuli hirmuisen paha olo. (Matkapahoinvointipillerillä ei siinä vaiheessa ollut hirveästi tehoa) Niinkuin parille muullekin veneessä olevalle. Tätä kestäisi 2 tuntia plus myrskyn aiheuttama lisäaika. Ou nou!!
Onneksi laiva meni saaren toisen puolen kautta, pikainen suunnitelman muutos ja äkkiä pois laivasta. Jäimme siis saaren toiselle puolelle laivan jatkaessa matkaa. Tämä oli pakko tehdä sillä K ei ainakaan T:n rauhoitteluista huolimatta olisi selvinnyt matkasta.
Onneksi laiturin läheltä löytyi majapaikka, otimme yhdeksi yöksi dorm huoneen jossa oli 6 sänkyä. Meidän lisäksi huoneessa oli 2 muuta.

Näkymä huoneesta

 Tämä saaren puolisko on oikeastaan pelkästään turisteille, joita siellä kyllä olikin. Vietimme mukavan päivän tutustuessa saaren tällekin puolelle. Nyt vain toivotaan että seuraavana päivänä myrsky olisi laantunut..
Jouduimme ostamaan uudet laivaliput, mutta tällä kertaa ostimme ne speed boattiin. Pitihän senkin laivan olla myöhässä ja muutaman mutkan kautta laivaan. Kambodzassa kun ei aina ihan iisisti voi matkustaa.. Vajaa tunti kovaa vauhtia ilman myrskyä merellä ja olimme sihanoukvillen satamassa. Jihuu!

Kambodzaan

Kambodzaan. Ostimme bussiliput giantibis bussifirmalta. Bussissa oli tavalliset penkit, mekun olemme jo tottuneet matkustamaan makuubusseissa.. Bussissa tarjoiltiin vettä, croisanttia ja pullaa. Bussissa jaettiin Visahakemus ja maahantulo /lähtökortit, kun ne oli täytetty apukuski otti ne ja passit. Hetken kuluttua olimme rajalla, passit vietiin tarkastettavaksi. Kaikki iskivät passinsa luukusta sisään, odoteltiin monien ihmisten kanssa aulassa n. puoli tuntia, nimi huudettiin kun sai hakea passinsa. Olisihan tämä voitu tehdä jonottamisperiaatteella, ja jokainen olisi antanut passin vuorollaan tarkastettavaksi, niinkuin normaaleissa passintarkastus tilanteissa. Jos passin välissä sattui olemaan tietyn värinen seteli, pääsi tarkastuksesta aika äkkiä. Bussimme ajoi (kaikki bussit eivät aja..) ns. VIP tilaan jossa oli ravintola,  sekä monta taxfree myymälää. (Aivan kuin olisi ollut lentokentällä) Hieman erilainen rajanylityspaikka kuin esim thaimaasta laosiin mentäessä.

Sillä välin kun söimme kuuden dollarin (yhteensä) lounaita apukuski kävi hakemassa viisumit passeihimme. Aika helppoa. Ruokatauon jälkeen vielä passintarkastus, takaisin bussiin ja Phnom Pehniä kohti. Kannatti ylittää raja "turisti"bussilla, ja maksaa siitä 5$ enemmän, kaikki sujui niin vaivattomasti, kun apukuski teki oikeastaan kaiken puolestamme. Olimme kuulleet että rajalla myydään vääriä viisumeita ja että ylitys on vaikea ja sekava. Meillä jäi kuitenkin positiivinen olo ylityksestä.

Phnom phenistä otimme bussin kohti sihanoukvilleä. Rantakaupunki joka pyörii rantabaareilla ja turisteilla. Otimme hostellin jonka omistaja on suomalainen. Hämmennys oli suuri kun meidät vastaanotettiin suomenkielellä. Wifin salasana oli osta kalja. :D vähän siinä rupesi naurattaa kun eräs ulkomaalainen kysyi salasanaa täysin tietämättä mitä se suomeksi tarkoittaa.
Yritimme ostaa respastamme laivalippua Koh rong samloem nimiselle saarelle, mutta se ei meinannut onnistua millään tästä suomalaisesta firmasta. Luovutimme ja kävelimme laivayhtiön pisteeseen ja saimme liput ongelmitta. Slow boattimme kohti Koh rong samloemia siis lähti seuraavana aamuna. Sitä ennen ehdimme nauttia sihanoukvillen rannasta, joka olikin yllättäen täynnä paikallisia. Heillä oli vesifestivaali loma, jonka seurauksena moni oli tullut lomailemaan rannalle.

Cu chi tunnelit

Ho chi minh city, elikkäs saigon; valtavasti ihmisiä, ja vielä enemmän skoottereita( ainakin tuntuu siltä). Oppaan mukaan kaupungissa on kahdeksan miljoonaa moottoripyörää( skootteria).

 Ensimmäisen päivän vietimme vietgongin tunneleita tarkkaillen. Kyseessä siis Cu chi tunnelit n. Parin tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Esittely kierros alkoi kuusikymmentäluvun propagandafilmillä ( n. 20min). Filmissä kerrottiin kuinka julmat amerikkalaiset tunkeutuivat maahan tuhoamisaikeissa. Onneksi sosialistisen Vietnamin joukoissa palveli mm. eräskin nuori tyttö, joka sai useita american Killer hero- mitaleita. Näin ollen he kestivät vihollisen hyökkäykset, vaikkakin mm. Chu chin kylä joutui kaivautumaan maan alle selvitäkseen.  Filmin jälkeen tutustuimme maastoon. Katsoimme tunneleiden pieniä suuaukkoja, ilmanvaihtokanavistoa, alkuperäisen kokoisia tunneleita, sekä erilaisia ansoja vihollisen päänmenoksi ( tai jalan).

Tämän jälkeen ohjelmassa oli ammuntaa sitä haluaville. Veloitus tapahtui ammuttujen panosten lukumäärän perusteella. Ammuntaa sai suorittaa erilaisilla lännen ja idän asemalleilla;  tarkkuuskivääristä raskaaseen konekivääriin. Meillä ei ollut niin suurta hinkua ampumaan, joten hengailimme varjossa juomaa nauttien.

Seuraavaksi oli vuorossa itse tunneleihin tutustuminen. Opas piti hyvin pikaisen tiedotuksen, mitä tuleman pitää, ja seuraavaksi oltiin jo tunnelissa. Tunneli kulki n. 120 metrin matkan, josta ensimmäinen vaihe oli laajennettua tunnelia 3 metrin syvyydessä. Laajennettu tunneli tarkoittaa että kuljetaan erittäin kumarassa, mutta kuitenkin kävellen vielä. Tässä vaiheessa ahtaan- ja suljetunpaikan-kammoiset elikkäs me ja muutama muu, kerkesivät jo ahdistua sen verran että kiipesivät seuraavasta mahdollisesta uloskäynnistä pihalle. Siinä vaiheessa ei houkutellut tieto, että seuraavassa vaiheessa mennään Kontaten n. 5 metriin, ja sitä seuraavassa ryömitään 10 metrin syvyydessä.

Tämän jälkeen erillisenä tunnelina olleeseen osioon uskaltauduimme  kuitenkin.  Tämän pätkän pääsi kulkemaan selkä kumarassa. Matkalla näkyi ruokala sekä sairastupa, joissa pystyi seisomaan.

 Tunneleissa oli erittäin kuumaa ja ahdistavaa, mutta meidän ahdistus ei ole mitään verrattuna siihen, mitä näissä tunneleissa on koettu sodan aikana. Erittäin mieltä avartava kokemus kaikessa järkyttävyydessäänkin.

Mui ne

Mui nessa vuokrasimme skootterin ja lähdimme huristelemaan kohti white sand dynesiä. Matkaa oli n. 25km, mutta se taittui äkkiä hienoja maisemia katsellessa. Matkalla oli mui ne n satama, jossa oli uskomattoman paljon kalastajien veneitä. Lisäksi sataman maaperä koostui kokonaisuudessaan simpukoiden ja rapujen kuorista, sekä muista merenelävistä. Kalastajat aikojen saatossa ovat siivonneet saalistaan rannalla, josta johtuen ranta näytti tältä. Aikamoinen näky.

 Jouduimme ostamaan matkalta bensaa ja päätimme tehdä sen heti kun näimme bensapumpun. (Ettei mene kävelyksi) Kaksi litraa maksoi 60 000 dong, eli vajaa 3€. Huh, olipas hinta! Jatkoimme matkaa hetken matkaa ja vastaan tuli bensa-asema jossa litrahinta olisi ollut huomattavasti halvempi.. kaikkea kun ei voi aina tietää.. Pääsimme hiekkadyyneille ja vuokrasimme mönkijän jolla lähdimme luisuttelemaan pitkin valkoista hiekkaa. Saimme huristella ympäri dyynejä ihan rauhassa, sillä sillä hetkellä siellä ei ollut muita. Dyynit olivat aika isot kasat hiekkaa, ja T onnistui jopa saamaan mönkijän kiinni hiekkaan.

 Olimme menomatkalla nähneet meressä saaren ja päätimme että tulomatkalla käymme katsomassa sitä. Jätimme skootterin tien reunaan ja lähdimme lampsimaan pientä hiekkadyyniä pitkin rantaa kohti. Rannalla oli meidän lisäksi 2 simpukan kalastajaa. Saari oli n 100metrin päässä ja sen edustalla oli vain napaan asti vettä. T sai jalkapohjaan muutamat haavat terävistä koralleista.  Tämän jälkeen matka jatkui kohti kaupunkia. Matkalle osui puro, jota pidetään yhtenä mui ne n nähtävyyksistä . Jätimme skootterin puron reunalle, ja lähdimme talsimaan puron pohjaa pitkin. aluksi ajattelimme, että eipä ole kummoinen puro, ja ainakaan puron nimi ( fairy stream) ei ole aivan kuvaava. Hetken käveltyämme, tämä käsitys kuitenkin muuttui, sillä maisemat muuttuivat grand canyonin kaltaisiksi hiekkakiviseinämiksi. Vesi tihkui näiden seinämien läpi puroon, ja samalla otti mukaansa suuret määrät hiekkaa, joka kulki puroa pitkin mereen.

 Kaikenkaikkiaan mui ne oli varsin viihtyisä paikka. Paljon ulkomaalaisia oli toki ( varsinkin venäläisiä). Tämän jälkeen suuntasimme kohti pääkaupunkia.

Ps. Sain joitakin kuva-asetuksia muutettua, toivotaan että se pakkaa jatkossakin kuvat automaattisesti pienemmiksi.. =)