Cu chi tunnelit

Ho chi minh city, elikkäs saigon; valtavasti ihmisiä, ja vielä enemmän skoottereita( ainakin tuntuu siltä). Oppaan mukaan kaupungissa on kahdeksan miljoonaa moottoripyörää( skootteria).

 Ensimmäisen päivän vietimme vietgongin tunneleita tarkkaillen. Kyseessä siis Cu chi tunnelit n. Parin tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Esittely kierros alkoi kuusikymmentäluvun propagandafilmillä ( n. 20min). Filmissä kerrottiin kuinka julmat amerikkalaiset tunkeutuivat maahan tuhoamisaikeissa. Onneksi sosialistisen Vietnamin joukoissa palveli mm. eräskin nuori tyttö, joka sai useita american Killer hero- mitaleita. Näin ollen he kestivät vihollisen hyökkäykset, vaikkakin mm. Chu chin kylä joutui kaivautumaan maan alle selvitäkseen.  Filmin jälkeen tutustuimme maastoon. Katsoimme tunneleiden pieniä suuaukkoja, ilmanvaihtokanavistoa, alkuperäisen kokoisia tunneleita, sekä erilaisia ansoja vihollisen päänmenoksi ( tai jalan).

Tämän jälkeen ohjelmassa oli ammuntaa sitä haluaville. Veloitus tapahtui ammuttujen panosten lukumäärän perusteella. Ammuntaa sai suorittaa erilaisilla lännen ja idän asemalleilla;  tarkkuuskivääristä raskaaseen konekivääriin. Meillä ei ollut niin suurta hinkua ampumaan, joten hengailimme varjossa juomaa nauttien.

Seuraavaksi oli vuorossa itse tunneleihin tutustuminen. Opas piti hyvin pikaisen tiedotuksen, mitä tuleman pitää, ja seuraavaksi oltiin jo tunnelissa. Tunneli kulki n. 120 metrin matkan, josta ensimmäinen vaihe oli laajennettua tunnelia 3 metrin syvyydessä. Laajennettu tunneli tarkoittaa että kuljetaan erittäin kumarassa, mutta kuitenkin kävellen vielä. Tässä vaiheessa ahtaan- ja suljetunpaikan-kammoiset elikkäs me ja muutama muu, kerkesivät jo ahdistua sen verran että kiipesivät seuraavasta mahdollisesta uloskäynnistä pihalle. Siinä vaiheessa ei houkutellut tieto, että seuraavassa vaiheessa mennään Kontaten n. 5 metriin, ja sitä seuraavassa ryömitään 10 metrin syvyydessä.

Tämän jälkeen erillisenä tunnelina olleeseen osioon uskaltauduimme  kuitenkin.  Tämän pätkän pääsi kulkemaan selkä kumarassa. Matkalla näkyi ruokala sekä sairastupa, joissa pystyi seisomaan.

 Tunneleissa oli erittäin kuumaa ja ahdistavaa, mutta meidän ahdistus ei ole mitään verrattuna siihen, mitä näissä tunneleissa on koettu sodan aikana. Erittäin mieltä avartava kokemus kaikessa järkyttävyydessäänkin.