keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Matka jatkuu..

Meri on tullut takaisin! Tai näin voisi kuvata tunnetta kun näimme "ekaa" kertaa meren tämän matkamme aikana. Vietimme siis päivän rannalla merta ja rantaa tutkiskellen ja saimme tehdä sen kaikessa rauhassa, sillä rannalla ei ollut muita. Sillä on "syksy", niimpä kukapa syksyllä nyt pomppisi bikineissä rannalla.  Ajatella että täällä on syksy kun on 25-30 astetta lämmintä. Monilla on pitkät housut jalassa ja takkejakin näkee päällä.Onko heillä sitten viileä vai haluavatko suojautua auringolta?  Huvittavaa olikin kun näimme thaimaassa karvahattuja ja toppatakkeja myynnissä.. kuka minkäkinlaiseen syksyyn / talveen tottunut.

Rannalla ollessamme mietimme seuraavaa siirtoamme. Pitkän ajan olemme matkanneet paikasta toiseen ja viettäneet yhden tai kaksi yötä ja taas jatkettu. Nyt tuntui siltä että täytyy hetkeksi pysähtyä johonkin. Siispä menimme asemalle, katsoimme kartasta sopivan paikan (Da nang) ja ostimme bussilipun sinne. (Vaihdoimme kuitenkin paikkaa jo yhden yön jälkeen Hoi aniin) Olimme viideltä asemalla ja bussi lähtisi kuudelta, sehän sopi. Kyseessä oli yöbussi, kätevää. Matka taittui yön aikana eikä tarvinnut miettiä yöpaikkaa.  Ja ihan hyvin sai nukuttua. Olimme syöneet ennen lähtöä joten yöpalakaan emme oikeastaan tarvinneet. Muutaman kerran bussissa lävähti kaikki valot päälle, tämä tarkoitti sitä että oli wc tauon aika. Ei se paras herätys, mutta tauot eivät ainakaan jääneet huomaamatta.

Olimme perillä Da nangissa puoli 5 aamulla, vettä satoi, emme oikeen tienneet missä päin kaupunkia olimme ja meillä ei ollut majapaikkaa. Tässäpä hyvät ainekset tulevaan päivään. Meitä yritettiin houkutella erääseen majataloon, mutta se oli niin kallis (300 000 dong vajaasta yöstä), ettemme ottaneet sitä. Hengailimme bussiasemalla odottaen sateen lakkaamista ja aamun valkeamista. Tämän jälkeen päädyimme ottamaan taksin johonkin rannan lähellä olevaan hotelliin. Nukuimme hotellissa mukavat aamu-unet ja tämän jälkeen kiersimme rannalla ja kaupungissa. Mennessämme yhteen isompaan ruokakauppaan turvatarkastaja halusi laittaa K:n käsilaukun suljettavaan pussiin. Laukku ei kuitenkaan mahtunut kyseiseen pussukkaan, joten se piti viedä säilytyslokeroon ostosten teon ajaksi. Hämmentävää, me olisimmekin täyttäneet laukun elintarvikkeilla.. Illan hämärtyessä menimme paikalliseen huvipuistoon. Puisto oli avattu vasta, niinpä kaikki laitteet eivät olleet käytettävissä. Puisto oli erittäin rauhallinen, sillä käytännössä asiakkaita oli seitsemän ( me ja kiinalainen pienryhmä).  Kaikki laitteet olivat käytettävissä 5e sisäänpääsymaksulla. Kävimme vuoristoradassa, karusellissa, sekä korkeassa maailmanpyörässä. Kokemus tuokin, olla aikuisiällä karusellissa hepan selässä ja vieläpä ainoat asiakkaat.

Yhyy! Kuvien lisääminen ei taaskaan onnistu, koittakaa selvitä tämä postaus ilman..

1 kommentti:

  1. Voi että miten ihania kokemuksia. OLETTE ONNEKKAITA, kun lähditte matkaan.Kyl teitä jo ikävä on, mut kierrelkää nyt sielujen kyllyydestä☺

    VastaaPoista