Khao lak

Khao lak, tuo surullisen kuuluisa lomakohde. Katastrofista ei näy oikeastaan jälkeäkään. Usealla tiellä tosin on tsunami evacution route merkkejä, jotka ohjaavat pois päin rannalta.. Kävimme katsomassa poliisilaivaa joka oli jätettty sille paikalle, jonka aalto oli kuljettanut n. kilometrin päähän rannasta. Mm. tämän ja kylttien näkeminen veti hiljaiseksi.

Yhtenä päivänä lähdimme kävellen metsästämään kirjakauppaa jonka T oli katsonut netistä. Päästyämme perille kuulimme ettei kyseistä kauppaa ole ollut enää puoleentoista vuoteen. T vähän pettyi, kirjat rupesi olemaan taas luettu. Olemmekin käyttäneet matkan aikana paljon used book shoppeja tai T hieman enemmän kuin K...
Jatkoimme matkaa rannan kautta takaisin hostellille. Yhtäkkiä rantaan tuli joki joka katkaisi rannan. Paikalliset olivat keksineet turisteille rahastuskeinon. Lossi, matka oli huimat 5m ja hinta 20bahtia.(50senttiä)  Joen yli olisi päässyt kahlaamalla, mutta vaatteet olisivat olleet kainaloihin asti märät.

 Jäimme ennen jokea olevaan ravintolaan syömään ja ruuan jälkeen nautimme auringosta samassa paikassa olleissa aurinkotuoleissa. Seurasimme huvittuneina ihmisiä miten he reagoivat ylitykseen ja lossiin. (Joki tuli kaikille rannalla kävelijöille yhtälailla yllätyksenä) jotkut maksoivat mukisematta ja jotkut kastelivat vaatteensa että pääsivät yli, joku yritti myös kiertoreittiä.
Kun lähdimme jatkamaan matkaa oli tullut juuri sopivasti laskuveden aika. Lossi ei edes pystynyt kulkemaan ja meillä kastui jalat vain sääriin asti. Vaikka mitäpä kastuminen olisi rannalla haitannut..

Takaisin Thaimaaseen

Vastahan me oltiin viikko sitten lentokoneessa ja nyt taas. Nyt lennettiin Pulang penangista (Malesia) Surat thaniin (Thaimaa). Päädyimme lentämiseen sillä maitse olisimme saaneet olla Thaimaassa 15 päivää (lentäen saa olla 30pv) Eikä se olisi riittänyt kotiinpaluuseen asti.(lentohan meillä on kotiin Bangkokista) Lento lähti 9 aamulla ja kentällä piti olla se pari tuntia aikaisemmin. Ensin ajattelimme mennä kentälle taksilla, mutta kuullessamme sen hinnan n.50-60rm (12.5-15€), päätimme mennä bussilla joka maksoi yhteensä 5,40rm. Ensimmäinen bussi kentälle lähti 5.30. Olimme bussiasemalla hieman aikaisemmin. Aseman penkit olivat täynnä nukkuvia ihmisiä. Hetken kuluttua asemalle saapui mies joka jakoi varmaankinhyvää hyvyyttään nukkuvien viereen ilmeisesti jonkun pienen ruokapaketin tms.. näillä ihmisillä ei ole kotia ja joutuvat nukkumaan kovalla penkillä.. taas ajatuksia herättävää..
Lensimme ensin Penangista Kuala lumpuriin jossa oli kahden tunnin odotus. Jo pelkästään Air asian terminaali oli iso. Päästessämme Surat thaniin, passintarkastuksessa yllättäen kesti aikaa, taas otettiin kasvokuva ja piti täyttää maahantulokaavake. Tuntui malesian vapaampaan menoon jo tottuneena hiukan erilaiselta. Ostimme lentokentältä liput bussiin ja veneeseen joka vei meidät Ko Pha nganiin. Laiva oli rahtilaivan tyyppinen, vähän tuli mieleen vanha Silja line. Laivamatka kesti 2,5 tuntia ja kyyti oli onneksi tasaista. (K:lla se edellinen laivamatka vielä tuoreessa muistisssa)
päästessämme saarelle vettä tuli ja kunnolla. Laiturilta ei ollut pitkä matka hostellille joten sateesta huolimatta kävelimme.
Huoneemme ovelta oli n. 50m mereen.

Saarella vietimme kunnolla rantalomaa, rannalle kun oli niin helppo ja nopea mennä. Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin (150baht/päivä) ja lähdimme ajelemaan ympäri saarta.

 Skootteri oli upouusi, ajettuja kilometrejä oli 13. Sillä pitikin varoa ettei tule naarmuja yms, tai tulee meille kalliiksi. Vettä sateli pitkin päivää. Löysimme Haad mae rannan josta pääsi hiekkakannasta pitkin toiselle saarelle. Vettä kannaksella oli reisiin tai nilkkoihin, vähän vaihdellen.

Ajelimme saaren toiselle puolelle jossa oli jyrkkiä ylämäkiä. Yhdenkin mäen jyrkkyys oli 20%, hyvin uusi skootteri vei ylös asti.

Saarella törmäsimme markkinoilla sattumalta ranskalaisiin kaveruksiin jotka olivat samaan aikaan kanssamme farmilla. Yllättävä jälleennäkeminen vähän yli kuukauden jälkeen oli mukavaa!
Siirryimme saarelta takaisin mantereelle kohteena Khao lak. Bussimatka yllättäen kesti kauemmin mitä oli tarkoitus ja turhalta odottamiselta ei vältytty, perille kuitenkin taas päästiin.

George town

Kuala lumpurista jatkoimme matkaa bussilla pulau penangin Georgetowniin. Lippuja ostaessamme olimme ensin väärällä bussiasemalla, onneksi Malesialaiset ovat sen verran ystävällisiä että neuvoivat meidät toiselle asemalle. Sinne oli erittäin helppo mennä sky trainilla. Bussilipun ostaminenkin sujui vaivatta.
 Päästyämme perille bussiasema oli kuitenkin tavanomaisesti kaukana sieltä mihin olimme menossa. Päätimme ottaa taksin. Normaalisti taksilla menee matkaan n. 20 min, nyt meni vähän reilu puoli tuntia. Kysyimme kaapuihin pukeutuneelta kuskiltamme onko tämä normaali perjantai ruuhka. Ei kuulemma ollut. Malesialaisilla on nyt vuosittainen loma (kuin meidän kesäloma). Loma on joulukuun alusta loppuun. Tammikuussa alkaa uusi lukukausi. Miksiköhän meillä vaihtuu lukukausi keskellä vuotta? Eli kaikki Malesialaiset suuntaavat mm juuri Pulang penangiin. T kysyi taksikuskilta, miksi?, -"no miksi te tulette tänne, samasta syystä. Lomailemaan, syömään, pitämään hauskaa".

Georgetown on mukava paikka. Sieltä löytyy Little indiaa, Chinatownia, luonnonpuistoa ja kasvitieteellinen puutarha.. näissä me kävimme. Luonnonpuistossa kävimme ihmettelemässä viidakkoa, sekä mm. Valtavia varaaneja, joista yksi pelästytti meidät lähtiessään pakoon suoraan jalkojen juuresta. Kasvitieteellinen puutarha oli valtava, ja sisälsi erilaisten kasvien lisäksi myös eläinkunnan edustajia. Erilaiset apinat, ja liskot olivat hyvin edustettuina.

Piipahdimme myös lelumuseossa, jossa oli kaikenmaailman hienoja vanhoja leluja.

 Georgetown on erittäin viihtyisä kaupunki, ja sen kaduilta löytyy palkattujen taiteilijoiden tekemiä katutaideteoksia, joita voi käydä kiertelemässä. Myös erilaisia mielenkiintoisia pikkuputiikkeja oli paljon. Kaikkiaan vietimme kaupungissa viisi yötä.

Halusimme lähteä Malesiasta, sillä olimme nähneet mielestämme sitä tarpeeksi. Päätökseen vaikutti paljon myös hintataso joka oli kaakkois-Aasian kalleinta. Suuntasimme siis takaisin Thaimaahan.

Malesiaan

Olimme varanneet jo n. viikkoa aiemmin lennon kambodzan siem reapista Kuala lumpuriin. Lähtöpäivä siis koitti ja hostellilta oli lähtö kuudelta aamulla. Olimme varanneet tuktukin respasta valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta on sitten kyyti valmiina. Mutta yllättävää tuktukia ei näkynyt kuudelta eikä vähän yli. Onneksi kulman takana oli seuraava odottelemassa.. Kambodzassa ei voi luottaa että kyyti lähtisi ilmoitettuna aikana jos sitä edes on ilmoitettu, saati tuleeko kyyti koskaan..
Lentokenttä oli aika pieni ja vasta avannut ovensa päivälle. Ajattelimme että syömme aamiaisen siellä kun odotellessa on aikaa, mutta saimme tyytyä vähän rupuseen patonkiin ja hodariin. Emme tajunneet ostaa ennen kentälle tuloa evästä, eikä kentällä ollut minkäännäköistä kiskaa, sillä tax freen hinnat olivat erittäin huikeat..
Lento kesti 2 tuntia ja se meni mukavasti, koneessa oli paljon tyhjää tilaa, joten penkkeihin sai vähän levittäytyä.
Kuola lumpurin keskusta oli n. Tunnin ajomatkan päässä lentokentästä joten otimme bussin sinne. Ennen bussiin menoa käväisimme kuitenkin subissa, T otti täytteeksi meren elävät. Eipä Suomesta saa..

Näimme ensimmäiset jouluhömpötykset ( jopa suuremmassa mittakaavassa kuin suomessa) valtavan kokoisessa ostoskeskuksessa. (Onneksi ei tarvitse tänä vuonna hömpötellä).

 Luulimme ostoskeskusta isoksi mutta löysimme seuraavan, vaatimattomat 10 kerrosta sisähuvipuistoineen ym.. ostoskeskuksen alakerrasta löytyi ruokapaikka. Kortille ladattiin haluamansa summa rahaa ja valittiin lukuisista vaihtoehdoista mistä halusi ruokaa. Ruoka maksettiin kyseiseen ravintolaan tuolla kortilla. Eli monta ravintolaa saman katon alla. T sai kanakebabbinsa ja K perus riisiannoksen.

Kävimme Petronas kaksoistornien alapuolella. Päätimme että emme maksa sievoista summaa että pääsisimme näkemään sieltä avautuvat upeat maisemat. Olimmehan jo käyneet bangkokissa suht samanlaisessa paikassa.

Tornien toiselta puolelta löytyi aquarium jossa vierailimme.
Aquariumissa kuljimme noin sata metristä tunnelia pitkin joka meni altaan sisällä.  Oli hienon näköistä kun hait ja muut kalat uivat yläpuolellamme.

Tuntui hassulta nähdä lajeja joita olimme nähneet sukellellessamme.

 Kuala lumpur on iso, mutta jollakin tapaa ei niin säväyttävä kaupunki kuin esim. Bangkok. Liikkuminen metrolla/ skytrainilla erittäin helppoa ja halpaa. Lisäksi muutama mielenkiintoinen divari/ kirjakauppa, mistä voi tehdä löytöjä. Tosin näiden divareiden hintataso oli lähestulkoon vastaava kuin Suomessa. Ihmiset tuntuvat olevan ystävällisiä, ja muutenkin asiat tuntuvat toimivan. Kambodzhan jälkeen malesia tuntui kotoisalta ja tutulta. On kaupunkibusseja, asvalttitietä, nopeusrajoituskylttejä, autoja enemmän kuin skoottereita, siistit kadut. Lisäksi lehmät ja koirat kadulla loistivat poissaolollaan. Kuitenkin kaikkien näiden puute alkoi jo tuntumaan Laosin, Vietnamin ja Kambodzhan aikana normaalilta.

Mietimme pitkään, mikä olisi seuraava kohde, mutta lopulta päätimme lähteä Penangin saarelle pohjois malesiaan. Siitä enemmän seuraavassa.

Angkor wat

Lähdimme sihanoukvillestä yöbussilla kohti Siem reappia. Odottelimme matkatoimiston edessä että kyytimme saapuisi hakemaan meidät bussiasemalle. Joku mies siinä kyseli meidän lippuja ja näytettiin. Sitten T rupesi katsomaan lippua tarkemmin, siinä oli lähtöaika 02.00pm. T meni näyttämään lippua miehelle että eikö tässä pitäisi olla 08.00pm, mies heilautti käden otsalleen "äsh". Soitti äkkiä jonnekin, onneksi huomasitte nyt, bussissa oli vielä 2 paikkaa vapaana. Jos T ei olisi huomannut väärää lähtöaikaa, emme olisi päässeet sinä iltana lähtemään vaan vasta seuraavana päivänä. Kambodzassa juuri tälläistä..

Bussi oli ns. Hotel bus, elikkäs siinä oli omat makuuosastot jokaista kahta matkustajaa kohden. Ihan mukava tapa matkustaa, vaikkakin tie Siem reappiin oli uskomattoman kuoppainen hiekkatie.

Saavuimme perille aamulla, ja ensimmäisen päivän hengailimme kaupunkia katsellen. Toisena päivänä varasimme Tuktukin käyttöömme kokopäiväksi, ja lähdimme katselemaan temppeleitä heti aamusella.
Ensimmäinen temppeli oli ta phrom, joka on osittain sortunut, ja osittain isojen puiden valtaama. Temppeli oli erittäin vaikuttava ilmestys, ja viidakon läsnäolo oli käsinkosketeltavaa. Seuraavaksi menimme angkor thomin alueelle valtavien porttien läpi.

Alue käsittää vanhan muureilla ympäröidyn kaupunkialueen, jossa sijaitsee useita temppeleitä. Jäimme kyydistä bayon nimisen temppelin juurella. Kyseessä on paikka, joka on tunnettu hymyilevistä Buddhan kuvista, jotka koristavat pylväitä. Paikassa oli myös mahdollista kokeilla, miltä alkuperäiset portaat temppelin erääseen torniin tuntuivat. Aika jyrkäthän nuo olivat, ja mikäli torni olisi ollut paljonkin korkeampi, olisi jäänyt kiipeämättä.

Temppelissä oli paljolti porukkaa ( eräskin selfiekepeistään, ja kovaäänisistä tunkeilevista ryhmistään tunnettu  kansa oli hyvin edustettuna). Temppelin laitamilla parveili apinalauma ( en tarkoita edellisessä mainittuja), jotka hengailivat turisteilta vietyjen eväiden parissa. Eräskin apinaäiti kuritti pienokaistaan kovin ottein, josta seurasi valtava itku ja poru, liekkö ollut tuhmana.  Tämän jälkeen näimme vielä muutaman temppelin, ja sitten pääsimme syömään.

Ruuan jälkeen menimme katsomaan angkor watia. Kyseessä on valtava kompleksi, joka koristaa mm. Kambodzhan lippua, sekä paikallisen angkor oluen etikettiä. Kaikkinensa erittäin vaikuttava näky. Uskomattomat seinäkaiverrukset koristavat kiviseiniä, ja mahtipontiset tornit kohoavat taivaisiin.

Tämän nähtyämme lähdimme huristelemaan takaisin kaupunkia kohti. Toki olemme aina nopeita katsoessamme nähtävyyksiä, mutta silti tuntuu uskomattomalta, kuinka joku saa näillä temppeleillä kulumaan useita päiviä. Meille riitti n. Kuusi tuntia. Varmasti jotain jäi näkemättä, mutta mielestämme näimme tarpeeksi. Ehkä päivän kuumuus ja tukaluus osaltaan vaikuttivat tähän päätökseen.

Seuraavaksi lähdimmekin jo valmistautumaan Malesian lentoa varten.

Saarella

Kohti Koh rong samloemia! Slow boattimme lähti yhdeksältä aamulla saarta kohti. Otimme laivan joka tekee päiväretkiä, ja siinä tarjotaan aamiainen ja lounas. Laiva pysähtyy Koh rongille lounaalle ja sen jälkeen snorklailemaan. Pysähdyimme lounaalle ja taas pääsimme ihmettelemään sitä kun ihmiset eivät jaksa odottaa omaa vuoroaan, vaan ruokajonossa täytyy etuilla..  saarella jäi myös hetki hengailuaikaa ja sai nauttia hienoista maisemista. Matka jatkui ja tuli meidän saaremme vuoro, normaalisti laiva ei pysähdy tälle laiturille mihin me jäimme, mutta he jättivät meidät kiltisti kuitenkin pois. Eli emme ehtineet snorklata tällä kertaa..
Tämä saaren osa oli suht pieni, toisella puolella oli paikalliset ja toisella turistit. Majataloja oli n. 10, ravintoloita vähemmän. Eipä ollut siis vaikea valita missä syö..
Iltapäivästä kävimme katselemassa rantaa ja uimassa. Illalla menimme big moon nimiseen ravintolaan syömään, nimi ei ollut vahingossa keksitty. Sinä iltana oli täysikuu ja voi kuinka hieno se olikaan heijastuessaan mereen pilvettömältä taivaalta.
Yöllä ukkosti, salamoi ja satoi, eksoottista olla bambumajassa melkein viidakossa tuolla säällä.
Aamulla lähdimme viettämään rantapäivää, ajattelimme kävellä rantaa pitkin seuraavalle rannalle, johon oli n kilometrin matka. Yllätykseksemme vesi oli noussut yön aikana niin paljon että kohta jossa olimme edellisenä päivänä kävelleet oli nyt veden peitossa. Emme siis päässeet koko matkaa hiekkaa pitkin , vaan meidän piti kävellä myös viidakon reunalla. Perille päästessämme rannalla oli yksi ravintola/ vastaanotto ja bungaloweja. Asettauduimme laiturille, otimme kirjat käteen ja nautimme lämmöstä ja maisemista.

Kävimme myös sukeltelemassa ja näimme kaloja,  merisiilejä, merimakkaroita ja meritähden.

Ranta oli uskomattoman roskainen, aluksi voisi luulla että joku on heittänyt rannalla ollessaan sen täyteen roskia. Mutta näinhän ei ole, vaan roskat huuhtoutuvat merestä. Kaikkea mahdollista löytyi, mutta kaikista eniten oli muovipulloja joita ei täällä kierrätetä.
Illalla kävimme erittäin hyvässä ravintolassa syömässä ja istuimme samaan pöytään kahden hollantilaisen, serbialaisen ja latvialaisen kanssa.
Päätimme lähteä seuraavana aamuna slow boatilla kohti sihanoukvilleä. Yöllä oli ollut taas myrsky ja vesi tulvi tielle asti. Kukaan ei tiennyt kumpaan laituriin (kahdesta) vene saapuisi. Kukaan ei myöskään tiennyt tarkkaa aikaa, mutta kuulemma n. 8-9 aikoihin. Menimme 9 aikoihin toiselle laitureista, jossa oli muutama muukin odottelemassa. Laiva saapui 10 aikoihin ja oli sen takia myöhässä koska merellä oli niin kova tuuli. Kyllähän sen aalloistakin huomasi.. noh, hyppäsimme veneeseen olimmehan ostaneet meno-paluu lipun. Vene oli aika pieni ja keikkui aalloissa aivan holtittomasti. K:ta alkoi pelottaa ja samalla tuli hirmuisen paha olo. (Matkapahoinvointipillerillä ei siinä vaiheessa ollut hirveästi tehoa) Niinkuin parille muullekin veneessä olevalle. Tätä kestäisi 2 tuntia plus myrskyn aiheuttama lisäaika. Ou nou!!
Onneksi laiva meni saaren toisen puolen kautta, pikainen suunnitelman muutos ja äkkiä pois laivasta. Jäimme siis saaren toiselle puolelle laivan jatkaessa matkaa. Tämä oli pakko tehdä sillä K ei ainakaan T:n rauhoitteluista huolimatta olisi selvinnyt matkasta.
Onneksi laiturin läheltä löytyi majapaikka, otimme yhdeksi yöksi dorm huoneen jossa oli 6 sänkyä. Meidän lisäksi huoneessa oli 2 muuta.

Näkymä huoneesta

 Tämä saaren puolisko on oikeastaan pelkästään turisteille, joita siellä kyllä olikin. Vietimme mukavan päivän tutustuessa saaren tällekin puolelle. Nyt vain toivotaan että seuraavana päivänä myrsky olisi laantunut..
Jouduimme ostamaan uudet laivaliput, mutta tällä kertaa ostimme ne speed boattiin. Pitihän senkin laivan olla myöhässä ja muutaman mutkan kautta laivaan. Kambodzassa kun ei aina ihan iisisti voi matkustaa.. Vajaa tunti kovaa vauhtia ilman myrskyä merellä ja olimme sihanoukvillen satamassa. Jihuu!

Kambodzaan

Kambodzaan. Ostimme bussiliput giantibis bussifirmalta. Bussissa oli tavalliset penkit, mekun olemme jo tottuneet matkustamaan makuubusseissa.. Bussissa tarjoiltiin vettä, croisanttia ja pullaa. Bussissa jaettiin Visahakemus ja maahantulo /lähtökortit, kun ne oli täytetty apukuski otti ne ja passit. Hetken kuluttua olimme rajalla, passit vietiin tarkastettavaksi. Kaikki iskivät passinsa luukusta sisään, odoteltiin monien ihmisten kanssa aulassa n. puoli tuntia, nimi huudettiin kun sai hakea passinsa. Olisihan tämä voitu tehdä jonottamisperiaatteella, ja jokainen olisi antanut passin vuorollaan tarkastettavaksi, niinkuin normaaleissa passintarkastus tilanteissa. Jos passin välissä sattui olemaan tietyn värinen seteli, pääsi tarkastuksesta aika äkkiä. Bussimme ajoi (kaikki bussit eivät aja..) ns. VIP tilaan jossa oli ravintola,  sekä monta taxfree myymälää. (Aivan kuin olisi ollut lentokentällä) Hieman erilainen rajanylityspaikka kuin esim thaimaasta laosiin mentäessä.

Sillä välin kun söimme kuuden dollarin (yhteensä) lounaita apukuski kävi hakemassa viisumit passeihimme. Aika helppoa. Ruokatauon jälkeen vielä passintarkastus, takaisin bussiin ja Phnom Pehniä kohti. Kannatti ylittää raja "turisti"bussilla, ja maksaa siitä 5$ enemmän, kaikki sujui niin vaivattomasti, kun apukuski teki oikeastaan kaiken puolestamme. Olimme kuulleet että rajalla myydään vääriä viisumeita ja että ylitys on vaikea ja sekava. Meillä jäi kuitenkin positiivinen olo ylityksestä.

Phnom phenistä otimme bussin kohti sihanoukvilleä. Rantakaupunki joka pyörii rantabaareilla ja turisteilla. Otimme hostellin jonka omistaja on suomalainen. Hämmennys oli suuri kun meidät vastaanotettiin suomenkielellä. Wifin salasana oli osta kalja. :D vähän siinä rupesi naurattaa kun eräs ulkomaalainen kysyi salasanaa täysin tietämättä mitä se suomeksi tarkoittaa.
Yritimme ostaa respastamme laivalippua Koh rong samloem nimiselle saarelle, mutta se ei meinannut onnistua millään tästä suomalaisesta firmasta. Luovutimme ja kävelimme laivayhtiön pisteeseen ja saimme liput ongelmitta. Slow boattimme kohti Koh rong samloemia siis lähti seuraavana aamuna. Sitä ennen ehdimme nauttia sihanoukvillen rannasta, joka olikin yllättäen täynnä paikallisia. Heillä oli vesifestivaali loma, jonka seurauksena moni oli tullut lomailemaan rannalle.

Cu chi tunnelit

Ho chi minh city, elikkäs saigon; valtavasti ihmisiä, ja vielä enemmän skoottereita( ainakin tuntuu siltä). Oppaan mukaan kaupungissa on kahdeksan miljoonaa moottoripyörää( skootteria).

 Ensimmäisen päivän vietimme vietgongin tunneleita tarkkaillen. Kyseessä siis Cu chi tunnelit n. Parin tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Esittely kierros alkoi kuusikymmentäluvun propagandafilmillä ( n. 20min). Filmissä kerrottiin kuinka julmat amerikkalaiset tunkeutuivat maahan tuhoamisaikeissa. Onneksi sosialistisen Vietnamin joukoissa palveli mm. eräskin nuori tyttö, joka sai useita american Killer hero- mitaleita. Näin ollen he kestivät vihollisen hyökkäykset, vaikkakin mm. Chu chin kylä joutui kaivautumaan maan alle selvitäkseen.  Filmin jälkeen tutustuimme maastoon. Katsoimme tunneleiden pieniä suuaukkoja, ilmanvaihtokanavistoa, alkuperäisen kokoisia tunneleita, sekä erilaisia ansoja vihollisen päänmenoksi ( tai jalan).

Tämän jälkeen ohjelmassa oli ammuntaa sitä haluaville. Veloitus tapahtui ammuttujen panosten lukumäärän perusteella. Ammuntaa sai suorittaa erilaisilla lännen ja idän asemalleilla;  tarkkuuskivääristä raskaaseen konekivääriin. Meillä ei ollut niin suurta hinkua ampumaan, joten hengailimme varjossa juomaa nauttien.

Seuraavaksi oli vuorossa itse tunneleihin tutustuminen. Opas piti hyvin pikaisen tiedotuksen, mitä tuleman pitää, ja seuraavaksi oltiin jo tunnelissa. Tunneli kulki n. 120 metrin matkan, josta ensimmäinen vaihe oli laajennettua tunnelia 3 metrin syvyydessä. Laajennettu tunneli tarkoittaa että kuljetaan erittäin kumarassa, mutta kuitenkin kävellen vielä. Tässä vaiheessa ahtaan- ja suljetunpaikan-kammoiset elikkäs me ja muutama muu, kerkesivät jo ahdistua sen verran että kiipesivät seuraavasta mahdollisesta uloskäynnistä pihalle. Siinä vaiheessa ei houkutellut tieto, että seuraavassa vaiheessa mennään Kontaten n. 5 metriin, ja sitä seuraavassa ryömitään 10 metrin syvyydessä.

Tämän jälkeen erillisenä tunnelina olleeseen osioon uskaltauduimme  kuitenkin.  Tämän pätkän pääsi kulkemaan selkä kumarassa. Matkalla näkyi ruokala sekä sairastupa, joissa pystyi seisomaan.

 Tunneleissa oli erittäin kuumaa ja ahdistavaa, mutta meidän ahdistus ei ole mitään verrattuna siihen, mitä näissä tunneleissa on koettu sodan aikana. Erittäin mieltä avartava kokemus kaikessa järkyttävyydessäänkin.

Mui ne

Mui nessa vuokrasimme skootterin ja lähdimme huristelemaan kohti white sand dynesiä. Matkaa oli n. 25km, mutta se taittui äkkiä hienoja maisemia katsellessa. Matkalla oli mui ne n satama, jossa oli uskomattoman paljon kalastajien veneitä. Lisäksi sataman maaperä koostui kokonaisuudessaan simpukoiden ja rapujen kuorista, sekä muista merenelävistä. Kalastajat aikojen saatossa ovat siivonneet saalistaan rannalla, josta johtuen ranta näytti tältä. Aikamoinen näky.

 Jouduimme ostamaan matkalta bensaa ja päätimme tehdä sen heti kun näimme bensapumpun. (Ettei mene kävelyksi) Kaksi litraa maksoi 60 000 dong, eli vajaa 3€. Huh, olipas hinta! Jatkoimme matkaa hetken matkaa ja vastaan tuli bensa-asema jossa litrahinta olisi ollut huomattavasti halvempi.. kaikkea kun ei voi aina tietää.. Pääsimme hiekkadyyneille ja vuokrasimme mönkijän jolla lähdimme luisuttelemaan pitkin valkoista hiekkaa. Saimme huristella ympäri dyynejä ihan rauhassa, sillä sillä hetkellä siellä ei ollut muita. Dyynit olivat aika isot kasat hiekkaa, ja T onnistui jopa saamaan mönkijän kiinni hiekkaan.

 Olimme menomatkalla nähneet meressä saaren ja päätimme että tulomatkalla käymme katsomassa sitä. Jätimme skootterin tien reunaan ja lähdimme lampsimaan pientä hiekkadyyniä pitkin rantaa kohti. Rannalla oli meidän lisäksi 2 simpukan kalastajaa. Saari oli n 100metrin päässä ja sen edustalla oli vain napaan asti vettä. T sai jalkapohjaan muutamat haavat terävistä koralleista.  Tämän jälkeen matka jatkui kohti kaupunkia. Matkalle osui puro, jota pidetään yhtenä mui ne n nähtävyyksistä . Jätimme skootterin puron reunalle, ja lähdimme talsimaan puron pohjaa pitkin. aluksi ajattelimme, että eipä ole kummoinen puro, ja ainakaan puron nimi ( fairy stream) ei ole aivan kuvaava. Hetken käveltyämme, tämä käsitys kuitenkin muuttui, sillä maisemat muuttuivat grand canyonin kaltaisiksi hiekkakiviseinämiksi. Vesi tihkui näiden seinämien läpi puroon, ja samalla otti mukaansa suuret määrät hiekkaa, joka kulki puroa pitkin mereen.

 Kaikenkaikkiaan mui ne oli varsin viihtyisä paikka. Paljon ulkomaalaisia oli toki ( varsinkin venäläisiä). Tämän jälkeen suuntasimme kohti pääkaupunkia.

Ps. Sain joitakin kuva-asetuksia muutettua, toivotaan että se pakkaa jatkossakin kuvat automaattisesti pienemmiksi.. =)

Hankaluuksia blogissa

Blogin pieni hiljaiselo johtuu siitä että emme saa enää lisättyä kuvia tänne. Tämä johtuu ilmeisesti siitä että olen laittanut alunperin kuvat tänne liian isoina tiedostoina jonka seurauksena kuvagalleria on täytynyt.(tämän sain selville googlesta..) Kun yritän lisätä kuvaa tekstin perään, ilmoittaa blogi että muisti ei riitä. Tämä harmittaa hirmuisesti, sillä teidän olisi mukavampi lukea jos on kuvia mukana..En osaa käyttää tälläisiä sovelluksia puhelimella. Jos joku osaisi nyt jotenkin auttaa, niin se olisi suuri helpotus! Mitä pitää tehdä jotta saadaan taas kuvia iloksenne? Apua kaivataan!!

Linja-autossa ompi tunnelmaa

Kello on neljä aamulla ja täällä sitä nyt odotellaan, jonkun ravintolan edessä  emme oikeastaan tiedä edes mitä. Ehkä bussia joka ehkä joskus hakee meidät täältä. Olemme siis matkalla Hoi anista Phan tiettiin ja meidät heitettiin ulos muiden ulkomaalaisten kanssa yöbussista Nha trangissa. Kerkesimme olla bussissa 10 tuntia. T rupesi tarkastelemaan lippuamme toisen ulkomaalaisen kanssa joka oli samanlainen ja siinähän luki että bussi lähtee tästä seitsemältä aamulla. Eli odotamme tässä jonkun matkatoimiston ja ravintolan terassilla kolme tuntia että matkamme voi jatkua. Eihän kukaan viitsinyt asiasta mitään edes ilmoittaa, kun ei itse tajunnut asiasta kysyä, niin paikallista touhua.. Matkatoimiston työntekijä tuli paikalle puoli seitsemän aikoihin ja kertoi että bussi lähtee puoli kahdeksan.. Odotellessa katselimme kuinka ihmisiä lenkkeili ohitsemme kadulla, kaikilla näytti olevan sama suunta. Kävimme katsomassa mihin he menevät. Vastaan tuli ranta. Aurinko oli nousemassa ja ranta oli täynnä paikallisia venyttelemässä, lenkkeilemässä, uimassa ja heiluttelemassa jalkoja ja käsiä eri tyyleillä. Olipa tämäkin näky..


Bussi sitten saapui puoli 8 ja kun kysyimme milloin olemme perillä, niin kuulemma yhdeltä, vaikka alunperin piti olla yhdeltätoista.. matkamme siis kesti mukavat 17 tuntia.. Lopulta pääsimme määränpäähämme Mui nehen..

Hoi an

Saavuimme Da nangista Hoi aniin. Päätimme kulkea matkan (30km) tällä kertaa helposti taksilla. Sillä taksi hotellilta bussiasemalle, bussiliput ja taksi majapaikkaan olisi tullut yhtä kalliiksi.(300 000dong)
Majapaikkana meillä oli eräänlainen homestay, eli paikallinen perhe piti kotonaan majataloa.(vain 2 huonetta vieraille) Paikan omistajan 93 vuotias pappa asui viereisessä talossa ja seuraili mihin aina milloinkin lähdimme, jolloin perheen taapero tuli harjoittelemaan vilkuttamista kanssamme. Ihanan leppoisaa..
Vuokrasimme majapaikastamme pyörät joka päivä joilla suhasimme ympäriinsä. Oleskelimme rannalla, joen varrella ja kaupungissa. Hoi anin kaupunki on pieni ja mukava. Vanhassa kaupungissa puoli päivää sujahtaa äkkiä kiertelemällä erilaisissa putiikeissa ja joenvarsi ravintoloissa.

Vietimme 3 ja puoli päivää samoissa maisemissa, mikä tuntui ihmeelliseltä kokoaikaisen menemisen rinnalla. Mutta juuri tätä kaipasimme, rutiineja! Teimme joka päivä asiat vähän samanlailla ja se rentoutti. T teetätti itselleen kengät. Miltei samanlaiset ja väriset mitkä nytkin jo on, mutta olleet niin hyvät että halusi jatkossakin (kun ne toiset alkavat vetää viimoisia) lampsia samanlaisilla. Hintaa tuli 35$ ja tekemiseen meni päivä, eipä paha..

Matka jatkuu..

Meri on tullut takaisin! Tai näin voisi kuvata tunnetta kun näimme "ekaa" kertaa meren tämän matkamme aikana. Vietimme siis päivän rannalla merta ja rantaa tutkiskellen ja saimme tehdä sen kaikessa rauhassa, sillä rannalla ei ollut muita. Sillä on "syksy", niimpä kukapa syksyllä nyt pomppisi bikineissä rannalla.  Ajatella että täällä on syksy kun on 25-30 astetta lämmintä. Monilla on pitkät housut jalassa ja takkejakin näkee päällä.Onko heillä sitten viileä vai haluavatko suojautua auringolta?  Huvittavaa olikin kun näimme thaimaassa karvahattuja ja toppatakkeja myynnissä.. kuka minkäkinlaiseen syksyyn / talveen tottunut.

Rannalla ollessamme mietimme seuraavaa siirtoamme. Pitkän ajan olemme matkanneet paikasta toiseen ja viettäneet yhden tai kaksi yötä ja taas jatkettu. Nyt tuntui siltä että täytyy hetkeksi pysähtyä johonkin. Siispä menimme asemalle, katsoimme kartasta sopivan paikan (Da nang) ja ostimme bussilipun sinne. (Vaihdoimme kuitenkin paikkaa jo yhden yön jälkeen Hoi aniin) Olimme viideltä asemalla ja bussi lähtisi kuudelta, sehän sopi. Kyseessä oli yöbussi, kätevää. Matka taittui yön aikana eikä tarvinnut miettiä yöpaikkaa.  Ja ihan hyvin sai nukuttua. Olimme syöneet ennen lähtöä joten yöpalakaan emme oikeastaan tarvinneet. Muutaman kerran bussissa lävähti kaikki valot päälle, tämä tarkoitti sitä että oli wc tauon aika. Ei se paras herätys, mutta tauot eivät ainakaan jääneet huomaamatta.

Olimme perillä Da nangissa puoli 5 aamulla, vettä satoi, emme oikeen tienneet missä päin kaupunkia olimme ja meillä ei ollut majapaikkaa. Tässäpä hyvät ainekset tulevaan päivään. Meitä yritettiin houkutella erääseen majataloon, mutta se oli niin kallis (300 000 dong vajaasta yöstä), ettemme ottaneet sitä. Hengailimme bussiasemalla odottaen sateen lakkaamista ja aamun valkeamista. Tämän jälkeen päädyimme ottamaan taksin johonkin rannan lähellä olevaan hotelliin. Nukuimme hotellissa mukavat aamu-unet ja tämän jälkeen kiersimme rannalla ja kaupungissa. Mennessämme yhteen isompaan ruokakauppaan turvatarkastaja halusi laittaa K:n käsilaukun suljettavaan pussiin. Laukku ei kuitenkaan mahtunut kyseiseen pussukkaan, joten se piti viedä säilytyslokeroon ostosten teon ajaksi. Hämmentävää, me olisimmekin täyttäneet laukun elintarvikkeilla.. Illan hämärtyessä menimme paikalliseen huvipuistoon. Puisto oli avattu vasta, niinpä kaikki laitteet eivät olleet käytettävissä. Puisto oli erittäin rauhallinen, sillä käytännössä asiakkaita oli seitsemän ( me ja kiinalainen pienryhmä).  Kaikki laitteet olivat käytettävissä 5e sisäänpääsymaksulla. Kävimme vuoristoradassa, karusellissa, sekä korkeassa maailmanpyörässä. Kokemus tuokin, olla aikuisiällä karusellissa hepan selässä ja vieläpä ainoat asiakkaat.

Yhyy! Kuvien lisääminen ei taaskaan onnistu, koittakaa selvitä tämä postaus ilman..

Laosista Vietnamiin

Plain of jars. Tuhansia kiviruukkuja ympäri maastoa, suuria ja pieniä. Mitä nämä rautakauden aikaiset kiviruukut ovat? Sitä ei kukaan tiedä varmaksi. Hautapaikkoja, vesisäiliöitä, tuhkauurnia, riisiviinin säilytys astioita? Siinäpä pohtimista. Ruukkujen luona on parempi pysyä merkityllä alueella, sillä maassa piilee vielä räjähtämättömiä pommeja. (MAG,  Mines advisory group on poistanut alueelta satoja Uxoja ja metallijäänteitä.)

Usa pudotti laosiin 60-70-luvulla pommikonelastillisen pommeja joka kahdeksas minuutti yhdeksän vuoden ajan 24/7. Mikä tarkoittaa sitä että Laos on asukaslukuun suhteutettuna maailman pommitetuin maa. Pommeista osa jäi räjähtämättä.  Uxoja (unexploded ordnance) räjähtää vieläkin viikottain ympäri laosia. Räjähdyksissä loukkaantuu ja menehtyy niin aikuisia kuin lapsiakin. Kävimme phonsavanissa uxo-keskuksessa,  missä oli kerrottuna räjähdyksistä selvinneiden elämäntarinoita. Keskuksessa oli myös liitutaulu, mihin oli kirjoitettuna tänä vuonna kyseisessä maakunnassa loukkaantuneiden nimiä ja tarinoita. Nimiä oli yli kaksikymmentä , aika pysäyttävää.


Seuraavana aamuna herätys oli kello 5! Sillä bussi lähti bussiasemalta kello kuusi. Bussissa oli yllätykseksemme pelkkiä makuupaikkoja jotka osoittautuivat näin 12 tunnin matkalle oikein kivoiksi. Pysähdys, aa, olemme Laosin rajalla. Bussista pois, ei mitään hajua mitä pitäisi tehdä tai minne mennä, mutta menimme muiden perässä. Kyseessä oli passien tarkastus.
Jäimme jonottamaan,mutta eihän täällä oikeastaan ole tapana jonottaa. Kaikki iskivät oman passinsa samaan aikaan passintarkastajan luukusta sisään ja sitten odoteltiin. Hetken kuluttua saimme passimme takaisin, johon oli merkattu poistumisemmme maasta. Menimme takaisin bussille mutta apukuski antoi K:n rinkan ja osoitti, että kanna tuonne. (vähän matkan päässä olevaan taloon) Tämä oli hieman hämmentävää, mutta K iski rinkan selkään. Talossa saimme Vietnamin leimat (olimme ostaneet kahden viikon päähän bussilipun pois maasta, koska luulimme että sellainen kysytään, eipä kysytty.)ja rinkka piti pistää läpivalaisusta. Aa, sen takia se piti kantaa pois bussista. Kuitenkin kaikkien muiden matkustajien laukut tuotiin bussilla talon eteen ja läpivalaistiin. Kun laitoimme rinkkoja takaisin ruumaan, huomasimme että ankka teki kanssamme matkaa. Sidottuna ruumassa, mahtaa tuokin ihmetellä..
Bussi pysähtyi kylään, kaikki nousivat kyydistä, niin siis mekin. Apukuski viittoili ravintolaa kohti, sinne siis. Istuttiin pöytään ja ennenkuin kerkesimme miettiä mistä saa ruokalistan, pöytäämme alettiin tuomaan ruokaa. Pöydässämme oli 5 paikallista meidän lisäksi. Lautaset ja puikot vaan jakoon ja lappamaan ruokaa lautaselle. Siis, puikot! Miten näillä syödään? "Hei kato joku pitää niistä tolleen ylhäältä kiinni" T hihkaisi. No tyyli oli vapaa mahat saatiin täyteen, ainoat tunnistettavat ruuat oli riisi, kala ja salaatti. Maksaakohan tää jotain vai kuuluuko matkan hintaan? Hetken päästä joku tuli rahastamaan, ei hajua paljonko maksoi.

Olimme kuuden aikaan illalla kaupungissa nimeltä Vinh.Hirmuisesti ihmisiä, ja liikennettä. Majapaikan etsimisessä meni tovi. Ruokapaikkaakin sai oikein etsimällä etsiä. Joka lopulta löytyikin. Tilasimme koko pöytäseurueellemme (me ja korealainen kamumme) kanaa ja riisiä. Pöytään tuotiin koko kana pilkottuna päästä varpaisiin. Kyllä, lautasella oli myös kanan pää. Olemmehan toki aikaisemminkin syöneet kanan päitä, mutta meilläpäin ne on muussattu tunnistamattomaksi, ja kutsutaan nugeteiksi. Tällaisenaan pää jäi kuitenkin syömättä.. Majapaikan hintaan kuului aamupala, valitsimme listalta bread and butter. Sitä saa mitä tilaa, patonki ja voita lautasella..

"Mittari näyttää kaheksaakymppiä, jarrut on epäkunnossa"

Kuang Si vesiputous Luang Prabangissa oli näkemisen arvoinen. Vesiputous laski monitasoisesti muodostaen altaita joissa pystyi uimaan.

Matka Luang Prabangista Phonsavaniin. Matkasimme minivanilla (halvempi ja nopeampi vaihtoehto kuin bussi). Siinä meitä körrytteli aika ahtaassa minivanissa 3 paikallista ja 7 ulkomaalaista, matka aika piti olla kuusi tuntia. Mutta se venyi yhdeksään tuntiin, sillä yhtäkkiä kuski pysähtyi tien sivuun ja rupesi avaamaan konepeltiä, okei nyt ei näytä kovin hyvältä..  Asiaa hetken tutkailtuamme huomasimme Hyundain konetilassa olevan jarruputken hajonneen. Akun kiinnitys oli puutteellinen, josta syystä akunkengän ruuvi oli hangannut putken rikki. Tuumasimme, että tätä ei saa teipillä korjatuksi, joten jatkettiin matkaa, toivottavasti ei tule alamäkeä. Putki saatiin korjatuksi paikallisella pajalla joka sattui olemaan onneksi ihan lähellä. Reilun tunnin päästä pääsimme jatkamaan matkaa.

Matka jatkui hetken aikaa, kun huomasimme että tie on poikki, hiekkavalli oli sortunut tien päälle, ja teki matkan jatkamisesta mahdottoman. Odottelimme n. Tunnin kaivureiden ja puskutraktoreiden työskentelyä, jonka jälkeen matka jatkui taas.

 Ilman ylimääräisiä konmelluksiakin, matkaaminen vuoristotiellä on aikamoista, ylä- ja alamäkeä, sekä mutkaa mutkan jälkeen. Välillä mennään todella lähellä reunaa josta on iso pudotus alas. Kun auto ajaa mutkaan tötätään että vastaantuleva tietää että joku on tulossa. Tiellä tulee vastaan vaikka mitä, pyöriä, skoottereita ja rekkoja. Silloinkin töötätään kun mennään jonkun ohi. Kun mennään jonkun kylän ohi töötti on kovassa käytössä. Töötätään lapset, kanat, possut, lehmät, buffalot ja kaikki muu pois alta.
Loppumatkasta alkoi sataa ja kuski ei tajunnut laittaa puhallinta päälle, vaan pyyhki rätillä tuulilasia sisäpuolelta. Saavuimme Phonsavaniin siis aivan sumussa..
Löysimme guesthousen jossa tarjottiin heti olutta. Ilmeisesti sunnuntai on oluen / "whiskin" otto päivä. Tämän jälkeen menimme ravintolaan jossa oli paikallinen porukka ottamassa whiskiä. Tottakai heti tarjottiin ja täytyihän sitä maistaa. Laolao "whiskyhän" oli kyseessä eikä mikään makuelämys, mutta kaikesta päätellen suht tiukkaa tavaraa.

Kohti Laosia

Otimme bussin Chiang Raista Huyaxaihin , ajattelimme että bussi vie keskustaan ja siitä sitten menemme rajan yli Laosin puolelle. Onneksi yksi toinen matkustaja jäi yhdellä pysäkillä pois ja kuski huusi että Laos! Meidänkin pitää jäädä. Bussin ulkopuolella odotti tuk tuk joka vei meidät ja tuon yhden matkustajan rajalle. Passien tarkastus ja eikun aulaan odottamaan 4 muun paikallisen kanssa. (Ei hirmuista tunkua ollut) Virkailijoilla oli tauko 12-13, joten puolisen tuntia jouduimme odottelemaan että bussi veisi rajan yli. Rajan toisella puolella piti täyttää maahantulo ja maastapoistumis kortit. (Sama piti tehdä lentokoneessa tullessamme thaimaahan) Samalla täytettiin viisumihakemus. Viisumin sai ostettua rajalta. Muodollisuudet hoidettu ja kohti Laosin kyliä.
Rajanylityskylä oli aikas pieni ja tarkoituksemme olikin olla siellä vain 1 yö. Piipahdimme paikallisessa temppelissä ja jutustelimme nuoren munkin kanssa heidän elämästään. Seuraavana päivänä lähdimme kahden päivän venematkalle Mekongia pitkin. Onhan tästä venematkasta kuultu.. pelkkää istumista ja pelkkiä turisteja 2 päivää!
Oikeastaan venematka osoittautui oikein mukavaksi. Maisemat olivat upeita, mentiin pikkukylien ohitse missä asukkaat puuhastelivat kaikennäköistä. Erilaisia eläimiä näkyi joen rannalla, ihmettelimme kuinka tuonkin vuoren huipulla voi olla joku talo..

Ensimmäisen päivän matka kesti 6 tuntia, yöksi pysähdyimme Pakbeng  nimiseen kylään, josta ei ollut vaikeaa löytää yösijaa tai ruokapaikkaa. Tämä kylä kun elää turismilla. Seuraavan päivän matka kesti 7h. Ja olimme perillä Luang Prabangissa.

Töissä Layao farmilla

Noin kahden tunnin ajomatkan päässä Chiang maista, 1300m korkeudessa, sijaitsee Layao Farm. Farmi, jonka omistaa nelihenkinen perhe (isä,äiti ja pojat 8 ja 3v.) Olimme kyseisellä farmilla töissä viikon. Teimme töitä n. 5 tuntia päivässä, söimme maukkaita aterioita kolme kertaa päivän aikana ja nukuimme bambumajassa.
Mennessämme farmille siellä oli 8 muuta ulkomaalaista .
Ensimäisenä päivänä saimme kuokat käteemme ja aloimme kitkeä rikkaruohoja papupellosta. Kaivoimme chileille ja munakoisoille kuoppia, poimimme passionhedelmiä "puusta".

Muutamia meni kuormasta omaan suuhun. Kävimme myös kylässä jossa toimii wifi. Kylään oli n. 20 minuutin kävelymatka. Päätimme että pärjäämme ilman wifiä yhden viikon. Ja hyvin pärjäsimme.
Vaikea uskoa, mutta ensimmäisenä yönä meitä paleli, sillä lämpötila laski huimasti. (Asteista ei mitään hajua) Onneksi osasimme varustautua lämpöisemmillä vaatteilla seuraavaksi yöksi.

Seuraavana päivänä oli K:n syntymäpäivä. Aamu lähti mukavasti käyntiin synttärikekseillä jotka olimme ostaneet aiemmin. Pihan siistimispäivä, pensaiden leikkuuta, rikkaruohoja. Iltapäivällä lähdimme isännän opastuksella viidakko ja kyläkierrokselle (kylässä asuu 250 ihmistä) Vastaan tuli Lionpowertree josta saa poweria, tuoksui tiikeribalsamilta. Isäntä leikkasi palasen puun kuorta ja teki meille siitä iltateetä. Siitä tullut "poweri" jäi vielä piileväksi..

Työn ohella aikaa jäi myös hengailuun, pitihän farmille tuoda jotain suomalaista, joten teimme minkäs muunkaan kuin mölkyn! Opetimme pelin myös isännälle ja jätimme pelin farmille ohjeiden kera.

Hommia jatkettu papupellolla. Ja poimittu jo kypsyneitä papuja. T:n tekee hirveästi mieli meetvursti leipää! Mietteliäänä kuitenkin että se on tehty näistä kivoista possuista mitä täällä on. Pääasiassa täällä syödään pelkästään kasvisruokaa. Lähes kaikki raaka-aineet tulevat omalta tilalta. Perheen äiti ja isä käyvät vuorotellen riisipellolla. Riisit menevät kylän yhteiseen käyttöön, eli sitä ei myydä. Myyntiin menevät mm.  pavut ja passionhedelmät. Päivällisellä maistelimme konsentroidulla maidolla maustettua "perunaa". Tämä paljastui kuitenkin ilmeisesti Jukkapalmun juuristoksi, joka oli keitetty. Hyvältähän se maistui, jopa hiukan perunamainen maku ja koostumus oli havaittavissa.

Isäntä kertoi että he olivat saaneet taloonsa sähköt 3 kuukautta sitten! Miettikää! Heillä on televisio, 3 lamppua, jääkaappi ja jatkojohto. Ovat valoista mielissään kun valaisevat enemmän kuin kynttilät. (Auringonlaskun jälkeen tulee täysin pimeää) Elämä on siis täysin erilaista kuin mihin olemme tottuneet. Talossa ei oikeastaan ole seiniä, lämmintä vettä ei tule. Ruoka valmistetaan tulella ja asiat pestään kyykkyasennossa kylmän veden alla "keittiössä". Olohuoneessa oleillaan riippumatoissa. Juomavesi tulee vuorilta lähteestä josta se johdetaan putkia pitkin laatikkoon jossa on suodatin josta se tippuu pulloon.

Viimeisenä päivänä lähdimme kävellen vesiputoukselle, matka kesti n puoli tuntia. Putous oli hieno, uimme siinä ja kävimme putouksen alla. Ihanan viileää, takaisin tullessa ylämäkeä oli niin paljon että hikihän siinä tuli ja kylmä suihku odotti.. Tämän jälkeen T palkitsi itsensä kylmällä oluella ja riippumatolla. T teki siinä samalla pientä laskutoimitusta.. on tullut juotua 16 olutta. (laitetaan tauluun ylös ja maksetaan lähtiessä) Yksi maksaa 50baht eli näiden hinnaksi tuli yhteensä kolmen päivän oleminen (ruuat 3x päivä ja yösija) täällä. HEH HE!

Jätimme muistoksi maalatun bambulastun olohuoneeseen, jonka jokainen vierailija tekee.
Ikimuistoinen ja ajatuksia herättävä katsaus aitoon thaimaaseen. Upeaa!

Linja-autolla

Olemme matkanneet nyt jokaisen etappimme bussilla. Täälläpäin busseissa pyörii elokuvia, karaokekappaleita tai muita ohjelmia televisiosta äänten kanssa, joten siinä ainakin puuhaa matkan ajaksi. (On tosin huonompi kuntoisempiakin busseja) Lisäksi meillä on ollut jotain pientä naposteltavaa aina mukana, pienet torkutkin ehtii ottaa. Kun astut bussiasemalle joku tulee heti kysymään mihin olet menossa ja ohjaa oikealle lippuluukulle. Hän odottaa lipun oston ajan ja ohjaa tai usein johdattaa laiturille mistä bussi lähtee. Lipunmyyjä tarkastaa liput bussin sisällä ja yleensä (paremmissa busseissa) saa vielä jotain pientä naposteltavaa ja vettä. Lipunmyyjä huutaa pysäkin nimiä ja yleensä vielä viittoo kun pitää jäädä pois. Palvelu siis pelaa.
Otimme siis seuraavaksi bussin Nakhon Sawaniin, bussimatka kesti 7 tuntia, siinä ajassa tvstä ehti tulla 3 elokuvaa thaiksi, joten matka taittui niitä ja maisemia katsellessa.


Hotellissamme oli pyykinpesukone, joten pistimme koneellisen pyykkiä pyörimään. (Koneellinen 30baht) Mutta mihin saadaan ne kuivumaan? Ennen kuin ehdimme edes kysyä, meille ilmoitettiin että siivoojat vievät kuivaustelineen huoneeseemme. Noniin, puhtaita vaatteita, melkein luksusta. Vaatteet pestymämme lähdimme kävelylle. Kävelimme läheisen järven/ lammen ympäri.. Lammessa oli valtavasti kaloja, jotka tulivat joukoittain puun varjoon viilentelemään. Kävelyllämme huomasimme myös kutsuvan ison keltaisen M-kirjaimen taivaanrannassa, joten suuntasimme pyhiinvaelluksemme tätä kohti. Loppupeleissä BIG Mac ateria ei sitten kuitenkaan ollut niin hyvä, kuin olisi odottanut. Lisäksi ruuan jälkeen oli turvonnut olo, mitä harvemmin paikallisen ruuan jälkeen on.

Kävelyllämme löysimme myös japanilaistuotteiden kirpputorin, josta T löysi laatikollisen japanilaisia 8-raita kasetteja. Repussa ei nyt valitettavasti vaan ole tilaa kyseisille aarteille. Myös paikalliset korjaamopajat ja niiden aarteet tulivat T:lle tutuiksi.  Mm 70- lukuisen Honda minitrailin ( Monkey) omistajan kanssa löytyi heti yhteinen kieli, vaikka yhteisiä sanoja ei ollut käytettävissä.

 

Phitsanulokkiin päästessämme otimme hotellin jossa oli uima-allas jotta pääsimme pulikoimaan ja nauttimaan auringosta ihan altailla. Hotellimme oli valtavan iso, ehkä joskus kukoistanut ja virrannut asiakkaita, nyt jo tosin vähän päässyt näkemään aikaa ja asiakaskatoa.

Phitsanulokista suuntasimme Lampangiin...

Eläimellistä menoa

Lähdimme siis bussilla Nakhon Ratchasimaan. Päätimme käydä siellä eläinpuistossa, koska olimme lukeneet että kyseisessä puistossa eläimet voivat hyvin, toisin kuin suurimmassa osassa eläinpuistoja täällä päin. Katsoimme että eläinpuiston yhteydessä on vesipuisto, sinnekin siis lilluttelemaan. Noh, K katsoi karttaa että juu tuossa lukee water park, ja tuk tuk vei meidät sinne. Katselimme ympärillemme että ei tämä nyt ihan siltä näytä miltä pitäisi, kuski viittoi vain että tuollapäin se on. Kävelimme hetken matkaa ja tajusimme että juu olihan se vesipuisto, mutta luonnon oma sellainen.. Mihis tästä sitten? Lähdimme käppäilemään "vesipuistosta" pois päin ja tajusimme että meillä ei ole mitään hajua missä olemme ja karttakin on huono. Päätimme etsiä paikan missä toimii wifi. Sellainen löytyikin yllättävän äkkiä, läheisestä parturista, siinä me sitten surffailimme samalla  kun joku oli parturoitavana. Selvisi että eläinpuistoon oli n.20km matkaa, saimme tuk tukin viitottua tieltä ja eikun huristelemaan.

Eläinpuiston pääsymaksu oli 150bahtia yhdeltä. Puisto oli tosi laajalla alueella, joten vuokrasimme polkupyörät, niillä oli kiva viilettää eläimeltä toiselle. Näimme kaikenlaisia eläimiä. Apinoita, norsuja, kirahveja, seeproja, (ne ovat tosi upean näköisiä, kuinka voikaan olla tuollainen turkki!) lintuja mm. flamingoja. Leijonia,tiikerin, kameleita ja peuroja vaelsi ympäri puistoa ihan itsekseen.
Puistosta jäi todellakin hyvä fiilis, kaikilla eläimillä oli tilaa ja niistä näytettiin huolehdittavan. Sitten tuli vesipuiston vuoro, noh pelkkiä lapsiperheitähän siellä näkyi, mutta menimme siitä huolimatta uimaan virtaavaan jokeen.. hetken aikaa siinä lilluttuamme uimavalvoja vihelsi pilliin ja sanoi meille että uimalakit päähän. Aih, totesimme ja nousimme altaasta. Päätimme että emme hommaa tämän takia lakkeja. Menimme kuivattelemaan nurmikolle ja huomasimme että kappas siellähän oli kaikilla lakit päässä. Ne olivat vain mustat ettemme erottaneet niitä mustista hiuksista joita täällä on kaikilla.

Maaseudulla

13.10 vuokrasimme lähiravintolasta skootterin (100cc puoliautomaattinen honda wawe). Hintaa vuokraukselle kertyi 200bahtia/päivä. Huristelimme sillä ympäri kylää, ja kävimme mm. Paikallisten suosimassa uimapaikassa, jossa oli puhtaan turkoosia lähdevettä.
Jatkoimme vuokrausta myös seuraavalle päivälle, jolloin lähdimme Khao Yain luonnonpuistoon heti aamusta. Puiston sisäänkäynti oli majapaikastamme n. 5km päässä. Heti sisäänkäynnin luota alkoi tiheän sademetsän peittämien kukkuloiden värittämä henkeäsalpaava maisema. Tie kiemurteli näille kukkuloille välillä uskomattoman jyrkästi nousten. Skootterimme joutui kovalle koetukselle vuorille noustessamme. Pääsimme kuitenkin visitor centeriin asti, joka on n. 14km sisäänpääsyportilta. Visitor centeriltä lähti pieni kävelypolku, joka kesti n. Tunnin. Polun varrella oli viidakkoa, ja pieni vesiputous. Vesiputouksen alaosasta kivikoiden välistä löytyi mielenkiintoisia kaloja, sekä pieniä taskurapuja. Tämän polun jälkeen suuntasimme skootterimme keulan kohti suurempaa vesiputousta. Putous sijaitsee n. 10km visitor centeristä. Matkalla näimme peuroja, sekä gibboni-apinoita. Lisäksi maisemat olivat erittäin hienot, ja tie mukavan mutkikasta. Skootterimme voimavarat ja puiston 60km nopeusrajoitus huomioon ottaen matkaa pystyi tekemään vauhdikkaan tuntuisesti. Vesiputous oli korkea ja aikas hieno. T innostui käymään lähes putoksen alla olevalla kivellä. Putouksen aiheuttama vesisumu kasteli hänet läpikotaisin. Putoukselta kävimme omatoimikieroksella viidakossa. Polku luikerteli syvälle viidakkoon, ja ainoat ihmiset joita tapasimme olivat vastaantulevia opastettuja ryhmiä. Polun varrelta löytyi jos jonkinmoista kasvia, ja hyönteistä. Lisäksi sammakoita ja pieniä liskoja näkyi. Kuljettuamme polkua hetken aikaa, vastaan tuli kyltti: varokaa krokotiiliä. Emme tosin kyseistä veijaria nähneet, mutta tästä hetken päästä käännyimme K:n pyynnöstä takaisin. Päivä oli kaikinpuolin ikimuistoinen, ja illalla nukutti hyvin ( tosin K:ta vaivasivat olemattomat hyönteiset yölläkin :).




Majailimme kolme yötä bungalowi- kylässä, jossa ei ollut lisäksemme muita asukkaita. Eikä koko kylässä (kylän nimi Mu Si ) ollut muita ulkomaalaisia kuin me. Aamiainen kuului hintaan, saimme valita listasta mitä halusimme syödä ja se tuotiin valmiiksi pöytään. Ehkä järkevämpää toimia tällä tapaa kuin että aamiaista olisi pöydät täynnä vain meitä varten. Bungalowien omistajat asuivat itse samassa pihassa koko perheen voimin, mummo ja pappakin touhusivat pihassa. Yöllä kuului vain erilaisten sirkkojen yms sirkutusta (johon jo viimeisenä yönä kerkesi tottua) Aamulla heräsimme kukon lauluun, kyllä ihan kirjaimellisesti. Yksi torakka tuli suihkussa vastaan ja terassillamme gekko söi perhosen. Ilmeisesti perus meininkiä näin maalla. Bungalowien pitäjä oli tosi mukava ja puhui erittäin hyvin englantia, lähtiessämme hän heitti meidät "kaupunkiin" (n.20km) kun meni itse samalla kirjastoon ja muille asioille. Täällä otimme hotellin ja seuraavana päivänä lähdimme bussilla Nakhon ratchasimaan..

T. T & K

Ps. Olishan ne kuvat superkivoja, mutta niiden laittaminen taas tosi hidasta..

One (four) night in Bangkok

Bangkok, huh! Ihmisvilskettä, liikennevilskettä, kaikkea muuta vilskettä ja sitähän riitti! Lämpötila oli n. 28 astetta (pilvistä) ja ilma erittäin kosteaa. Hotellimme Amora Neoluxe sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien (metro ja skytrain) päässä joka paikasta. Skytrain on juna joka kulkee teiden yläpuolella, näin se pääsee kätevästi liikkumaan ruuhkasta huolimatta.(Jota on joka päivä koko päivän) Kuljimme kyseisellä junalla paljon, esim kuuden pysäkin matka maksoi yhdeltä 42bahtia. (40baht=1€).

Vierailimme ensimmäisenä päivänä (tai siis toisena, sillä ensimmäinen iltapäivä meni toipuessa jet lagista) Grand Palacessa joka on kuninkaallinen palatsialue. Alue kätkee sisäänsä Thaimaan pyhimmän temppelin Wat Phra Kaewin, jossa sijaitsee Smaragdibuddha. Buddha oli kylläkin jokseenkin pieni. Temppelialue oli täynnä kultaa  kimallusta ja mosaiikista tehtyjä pintoja. Pääsymaksu 500bahtia pöyristytti päätä, mutta oli sen arvoinen.

Temppelikierroksen jälkeen otimme venetaksin (40baht /hlö) ja suuntasimme Chinatowniin, eivoi muuta sanoa kun HUH, HUH! Erilaisia kojuja oli jokalähtöön ja PALJON! Kiertelimme hetken aikaa ja ahdistuneisuus alkoi jo iskeä, joten T:n oli pakko pysähtyä Singhalle. Tästä jatkoimme matkaa tuktukilla ja kyyti oli melkoisen hurjaa.

Lauantai-aamuna lähdimme Chatuchak viikonloppumarkkinoille, jotka ovat maailman suurimmat. Alue on 14 hehtaaria, ja voi vain kuvitella paljonko siihen mahtuu kojuja ja tavaraa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa ahdistavuuteen asti. Aamupäivä meni heittämällä, niin paljon oli kaikkea katseltavaa.

Tämän jälkeen lähdimme bts junalla kohti baiyoke hotellia, joka on thaimaan korkein rakennus. Kaikkineen menee maailman top 4 korkeimmat hotellit- kategoriaan myös. Juna-asemalta kävelimme hetken. Paikalle ei ollut vaikea suunnistaa, kun käveli vain korkeinta rakennusta kohti. Itse kohteessa otimme hissin korkeuksiin. Ensimmäinen hissi vei 74. Kerrokseen, jonka jälkeen piti vaihtaa hissiä päästäkseen 84. Kerrokseen saakka. Näköala oli melko huimaava. Myös olutta oli tarjolla kello viiden jälkeen, kun paikallinen kuppila korkeuksissa avautui.

Täältä lähdimme kotihotellia kohti, tuktuk kyydin ja erinomaisten intialaistyyppisten kasvisnyyttien jälkeen. Lähellä kotihotellia otimme vielä maittavat ruoka-annokset pienestä paikallisesta ravintolasta. Lisäksi tutustuimme baarityttöihin soi cowboy- alueella ( pelasimme jackpot-peliä).

Seuraava päivä sujui khao-san roadilla piipahtaessa. Söimme hyvin ja edullisesti ( kahdelta ateria 85 bahtia). Iltasella polskuttelimme hotellimme katto-uima-altaalla.

Nyt tätä kirjoitettaessa olemme pienessä kylässä bangkokista pari sataa km koilliseen. Kylän nimi: Mu Si, asukkaita hiukan enemmän kuin petäjävedellä. Lämmintä on ja sirkat sirittävät. Tulimme bussilla bangkokin pohjoiselta bussi asemalta. Huomenna saattaa olla että vuokraamme skootterin ja lähdemme tutkiskelemaan lähimaisemia....

T & K

Ps. Kuvien lisääminen ei vain onnistu.. johtuneeko hitaasta yhteydestä vaiko osaamattomuudesta.. selvitellään ratkaisua tähän ongelmaan..

Perillä

Nyt sitä oltaisiin perillä. Matka kesti kotiovelta hotellille 28 tuntia. Eli lähdettiin kotoota taksilla linja-autoasemalle puoli kolme tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Bussi oli puoli 6 Helsinki-Vantaalla. Rinkat ruumaan ja turvatarkastukseen. Lento lähti 7.15, ja kyllä muuten jännitti. Lento Osloon kesti vähän reilu tunnin ja siellähän kello on tunnin vähemmän kuin suomessa.
Sitten seuraavat 6 tuntia odottelimme lähtöä Bangokkiin (halvan lennon etuja) Kyllä meinas se odottelu jo käydä rankaksi. Hengailimme ja kävimme ravintolassa syömässä 500kr edestä.
Vihdoin lentomme lähti kohti Bangokkia. Lentokoneessa oli jokaiselle oma tv josta sai katsoa sarjoja, elokuvia ja kuunnella musiikkia. Meille kuului myös kaksi ateriaa, lounas joka tarjoiltiin heti (onneksi olimme kuitenkin hetki sitten käyty syömässä) ja aamulla aamupala. Ruoka oli lentokonetasoiseksi mielestämme hyvää. Poisluettuna mun laktoositon kuiva aamupalaleipä jonka sisällä oli sieniä ja yksi tomaatinpala.



Lennolla väsytti hirmuisesti, eihän siellä pystynyt juuri nukkua ja kun ottaa huomioon sen että olimme heränneet edellisenä yönä kello 2.. tai eihän silloinkaan juuri saanut kotona unta kun jännitys ja aikainen herätys häiritsivät.
Lento 10 tuntia tuntui siis tosi pitkältä.
Yhtäkkiä keskellä yötä lentokoneen hätäpoistumisvalo meidän käytävällä alkoi vilkkua ja piipittää. Heräsimme tähän ja pelästyin että nyt suunnilleen tiputaan. Siihen paikalle sitten tuli pari lentoemäntää ihmettelemään tilannetta joka olikin saanut alkunsa wc:n toimintahäiriön vuoksi. Ja tilanne oli ohi, pitäähän sitä nyt vähän saada matkustajille ihokarvat pystyyn.

Vihdoin olimme Bangkokin lentokentällä, joka on iso! Passin ja maahantulo kaavakkeen tarkastuksessa meni pitkään. Ihmisiä tuli samaan aikaan aika paljon.
Ulkona oli 27 astetta lämmintä ja pilvistä, hiostavaa. Otimme taksin tai siis luulimme että voimme ottaa minkä tahansa taksin, mutta kuski käännytti meidät takaisin lippuautomaattiin mistä saimme taksin jonotus numeron. Tällä numerolla menimme taksin luokse, tuntui täysin turhalta tälläinen järjestely kun takseja oli niin paljon vapaana.

Taksikyyti olikin aika hurjaa, vasemmanpuoleinen liikenne ja ei oikeastaan liikennesääntöjä, vaan tullaan sieltä mistä halutaan. Kysyimme yhdissä liikennevaloissa että onko nyt jokin ruuhka-aika. Kuulemma ei, vain tavallinen torstai aamu. Kuski sai hirveästi hupia siitä kun menimme moottoritien kautta ja siitä olisi pitänyt maksaa erikseen, mutta pääsimmekin sivutietä tämän maksupisteen ohi. Kuski jaksoi naureskella tälle pitkään, kun oli niin ovela.

Vihdoin pääsimme hotellille ja eikun suoraan päikkäreille, nukuimme 4 tunnin unet, kävimme suihkussa ja nyt lähdemme katsomaan paikallista menoa.

Kuulemisiin

K & T